lauantai 29. kesäkuuta 2019

Vieraassa yliopistossa

Hola. Tenttikausi ja sen jälkeen lomailu on venäyttäneet tätä julkaisuväliä hieman, mutta otetaan tässä loppuvaiheessa pientä kiriä sitten. Tenttikauden aikana on noussut ihmetystä sun toista paikallisen yliopiston tavoista, joten puhutaanpa hieman opiskelusta vieraassa yliopistossa.

Ensinnäkin, vaihtareiden kurssi-ilmoittautuminen oli yhtä väsytystaistelua. Paikalliset opiskelijat ilmoittautuvat omissa järjestelmissään ja muut jämäpaikat kursseilla jaettiin vaihtareille nopeat syövät hitaat -taktiikalla. Mun kurssit oli vieläpä toisesta tiedekunnasta, joten juoksin aika monen oven takana eri paperilappujen kanssa, sen jälkeen kun olin turhaan ensin yrittänyt kommunikoida sähköpostilla. Jos en olis ollut niin sinnikäs ja kieltäytynyt kuuntelemasta sitä kattellaan-soopaa, niin voi hyvinkin olla että en olisi istunut haluamillani kursseilla tänä lukuvuonna. Myöskin koska omassa tiedekunnassani opinnot alkoi vähän myöhemmin, en ensimmäiseen pariin viikkoon ollut vielä virallisesti opiskelija, enkä päässyt mihinkään järjestelmiin eli periaatteessa työskentelemään lainkaan. Tämän myötä jäi kevään ehdottomasti paras kurssi läpäisemättä, koska alussa oli liikaa puuttuvia kurssitöitä.

Kauppatieteiden tiedekunnan rakennus, Cartujan kampusalueella noin 7,5 km kaupungin keskustasta.

Alunperin olin valinnut lähinnä markkinoinnin kursseja viimeistelläkseni sivuaineopintoni ja ajattelin sen olevan suht. kansainvälinen ala. Koska osa haluamistani kursseista oli täynnä, otin lisäksi innovaatiojohtamista ja yrityksen sisäisiä tietojärjestelmiä, jotka oli lopulta koko kevään parhaita kursseja. Markkinoinnin opinnot sen sijaan oli todellinen pettymys, sillä digitaalinen markkinointi oli lähinnä Googlen palveluiden ilmainen mainos ja sosiaalinen media vain pakollinen pikkupaha. Turistimarkkinoinnin professorilla taas tuntui olevan jotain pahasti hampaankolossa vaihtareita, eli meitä "turisteja" kohtaan. Kansainvälisen markkinoinnin kurssi oli näistä mielenkiintoisin, mutta alkoi keskiviikkoisin ja torstaisin aamukasilta, kun täällä opiskelijat juhlivat tiistaisin sekä keskiviikkoisin. Tämä yhdistelmä ei aina ollut mikään kaikista onnistunein :D

Akateemisen opetuksen taso on täällä toisinaan huomattavasti matalampi erityisesti teknologiasta puhuttaessa. Suurin osa teknisemmistä kursseista käsitteli lähinnä Googlen ja Microsoftin tarjoamia palveluita. Vaikka kurssikokojen pienuus ja professorien rentous yllätti positiivisesti, näkyi se myös negatiivisesti kurssien sisältöjen ja opetuksen laadun valtavana vaihteluna. Kansainvälisen markkinoinnin kurssilla esiteltiin opiskelijoille yläastetasoista asiaa esim. eri maiden tulotasoista ja proffa muisti vähän väliä varmistaa, että "tiedättekö missä tämä maa on", kun päästiin esim. Uuden-Seelannin kohdalle. Jokaiseen markkinoinnin kurssiin kuului myös vanhat kunnon luokkaesitelmät, eli piti esitellä sen kuukauden teemaan liittyen joku yritys tai turistikohde, ja meidän vaihtarien ryhmä sai palautetta että esiteltiin liian "eksoottisia" kohteita, kuten Tukholma :D Täällä tunnetaan siis Espanjan naapurivaltioiden lisäksi lähinnä Latinalaisen amerikan maita, jos niitäkään.

Vasemmalla innovaatiojohtamisen kurssikirja "Maailmanloppu - suuret innovaatiot, jotka tulevat muuttamaan elämäsi". Kirja itsessään oli
hyvä ja helppoa luettavaa, mutta kauhisteli miten jatkossa ei voi enää kaikkialla Espanjassakaan maksaa käteisellä, kuten meillä pohjoisessa.
Syyksi tähän oli todettu, että pohjoisessa on niin vaikeat olosuhteet, että ihmiset ei pääse talvisin pankkiin hakemaan käteistä :D
Oikealla yliopiston ruokalan outo systeemi, että piti opiskelijakortilla lunastaa ensin lounaslippu toiselta luukulta, mennä
lipun kanssatoiselle luukulle vahvistaakseen maksaneensa ja sitten vasta kassalle ruoan ottamisen jälkeen.
 
Myös yleinen vaatimustaso kursseilla kaikkialla muualla paitsi tenteissä on kursseilla paljon matalampi. En muista milloin ikinä olisi edes lukiossa tarvinnut näin paljon hyssytellä porukkaa olemaan hiljaa ja kuuntelemaan, pyytämään laittamaan puhelimet pois tai olemaan ajoissa paikalla. Koska professori ei itsekään ollut oikeastaan ikinä ajoissa, niin miksipä opiskelijoidenkaan pitäisi olla. Ensimmäisessä tentissäni takavarikoitiin kaksi puhelinta, heitettiin kaksi opiskelijaa ulos toistensa tenttivastausten kopioimisesta ja käskettiin väkeä monta kertaa olemaan puhumatta keskenään. Jos mun vanhemmat tai minä ite maksaisin opiskelustani kuten täällä, niin en todellakaan vetäis hommaa noin leväperäisesti, kun en tee sitä edes ilmaisen koulutuksen kanssa.

Tenttikauden saapuessa suoritusvaatimukset iskivät kuitenkin päin näköä, koska opetuksen taso ja tenttisuorituksen vaatimukset eivät kohdanneet laisinkaan. Jokaisella kurssilla on oma pisteytyssysteeminsä, jonka logiikkaa ei taida tuntea kuin proffa itse. Kuvittelin innovaatiojohtamisen tenttiin mennessä pisteideni perusteella, että onpas kurssi mennyt hyvin, kunnes sain proffalta sähköpostia että tentti meni ok, mutta kurssia en pääse läpi ilman korkeampaa tenttiarvosanaa, koska keskiarvosuoritukseni on alle sallitun (kurssin alusta puuttuvien kurssitehtävien vuoksi). Jaahas. Yritysjärjestelmien kurssilla tein kaksiosaisesta tentistä vain puolet, koska ensimmäisen eli teoriaosuuden jälkeen proffa ihmetteli että mitä mä siellä vielä teen. Mun käytännön tehtävien arvosana oli niin hyvä, että voin tentin toiseen puoliskoon osallistumalla jopa huonontaa arvosanaani :D Selvä homma, ja ulos tentistä puoliksi tyhjän paperin kanssa.

Kouluruokalan perinteinen lounas, eli kaksi annosta ruokaa, joissa on yleensä pari eri vaihtoehtoa. Lisäksi kuuluu leipä, juoma ja jälkiruoka 3,5€ hintaan. Juomaksi saa valita myös olutta tai viiniä. Espanjassa syödään lounasta vasta noin klo 14, jolloin ihmisillä on jo kiljuva nälkä, ja sitten ruokaa kiskotaan kaksin käsin eikä välitetä sen laadusta. Varsinkin kun seuraavan kerran yleensä syödään vasta klo 21. Vaihtoehtona koululounaalle on ruokalassa vielä epäterveellisempiä vaihtoehtoja, kuten hamppareita tai pizzaa. Sanomattakin selvää, että suomalaista opiskelijaruokaa tuli ikävä, enkä kovin monesti ruokalaan eksynytkään.
 
Täällä on siis saanut tuntea olonsa tosi fiksuksi ja todella tyhmäksi samaan aikaan. Vaikka sisällöt onkin olleet Suomeen nähden suhteellisen samanlaisia joillain kursseilla, niin kielimuuri on haitannut toisinaan paljonkin pelkästään espanjaksi opiskellessa. Paikallisten kanssa töitä tehdessä mun auttamisen sijaan heillekin on vissiin helpompi vaan korjata mun tekemät kirjoitusvirheet ja iskeä nimi paperiin äärimmäisen pieneksi jääneestä panoksesta huolimatta. Mua siis välissä raahattiin ihan huolella mukana, koska olin yksi ainoista masokisteista jotka opiskeli pelkästään espanjaksi paikallisten kursseilla, englanninkielisten "vaihtarikurssien" sijaan. Kurssien aluksi kaikista suurin haaste oli luennoitsijoiden todella vahva Andalucian aksentti. Siitä oltiin varoiteltu jo etukäteen, mutta en silti osannut kuvitella millaista sössötystä, sanojen nieleskelyä ja epäselvää muminaa se voikaan olla. Onneksi se ei ole tässä puolessa vuodessa tarttunut hirveämmin, ja täällä sanotaankin että jos ymmärrät Andalucian aksenttia niin ymmärrät sen jälkeen minkä tahansa alueen aksenttia :D Sen kyllä uskon.

Koska Espanjan ja Suomen opiskelutyylit on todella toisistaan poikkeavia, ja vaihtareihin monessa paikassa suhtaudutaan automaattisesti niin, että ei ne kuitenkaan ymmärrä mistään mitään ja on tulleet tänne vain juhlimaan, niin on kieltämättä ollut aika paljonkin vaikeuksia motivoitua opintoihin. Mutta sitä mä taisin tänne tulla hakemaankin kaikista eniten, inspiraatiota ja intoa palata taas takaisin omien opintojen pariin, jotta jaksaa rutistaa ensi syksynä kandin pakettiin.

Con cariño,

Sannis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti