Hola. Tässä kun on viimeiset melkein kolme viikkoa tuijotellut somea täynnä vappuhulinoita niin on välillä ollut karmea ikävä Suomeen. Täällä myös vaihtareilta kysellään aika paljon että mitä ne kaipaa omasta maastaan niin on pitänyt kehittää sellainen automaattivastaus jo valmiiksi. Perinteinen poliitikon vastaus on tietenkin kaunis luonto, hiljaisuus ja rakkaat ihmiset. Tottakai, eihän noita voi kieltääkään kaivanneensa, mutta tässä on huomannut monta muuta pienempää asiaa, joita ei kuitenkaan ihan hirveesti tuu sanottua ääneen kovin monelle kysyjälle :D Näitä olisi löytynyt vaikka kuinka lisää, mutta tässä 8 ekana mieleen tulevaa kaipuun kohdetta:
1. Suomalaiset miehet
Juuri ne samat ukkelit, joiden vaikeastiluettavuutta ja rauhallisuutta on monen monta vuotta kironnut. Mutta suomalainen mies, voi miten olet ihana! Odotan niin paljon sitä, että voin olla jälleen ihmisen kanssa samalla aaltopituudella, kun kysyn että hei mennäänkö vaikka kahville, ja asioiden annetaan edetä omalla painollaan. Kun kaverit on ihmetelleet, miksen oikein oo lämmennyt näille kiihkeille latinorakastajille täällä, oon löytänyt esimerkin. Tyypillisimmät kohtaamani espanjalaiset miehet käyttäytyy iskumielessä naisia kohtaan kuten stereotyyppinen suomalainen työmies loppuillasta firman pikkujouluissa - unohtaa käytöstavat, tunkee aivan liian lähelle ja heittää aivan uskomatonta kommenttia, että josko sais naisen nauramaan edes säälistä. Aika nopeesti sai huomata, että ei täältä ainakaan mitään vävykokelasta Suomeen tuoda :D
Kotikaupunkini historiallinen asuinalue Albaicín, San Miguel Alton näköalapaikalta kuvattuna :)
2. Sarkasmi ja tilannehuumori
En tiedä onko esteenä kielimuuri vai kulttuurierot, mutta huumorin viljely on yllättävän paljon vaikeampaa eri kulttuurien välillä. Ihmisenä, joka ei ota aina itseään ja elämää ylipäätään mitenkään liian vakavasti, oon joutunut joskus korjaamaan muutamankin väärinkäsityksen. Nauroin ääneen pääsiäisviikolla sitä, miten mun lenkki keskeytyi kun Jeesus tuli mun tielle, siis tuhansien ihmisten lauman kokoinen kulkuespektaakkeli tupsahti kulman takaa että kesti 15 minuuttia ylittää yksi pieni aukio. Kaveri totesi siihen tuohtuneena, että jos ei kelpaa, niin aina voi vaihtaa maata. Ja eikun pahoittelemaan ja selittelemään, että ihan samalla tavalla nauraisin, jos yllättäen vastaan tulisi kadulla esim. tuhansien ihmisten lauma lätkäfaneja tai jotain yhtä suomalaista :D Kaikkihan sen tietää, että vitsistä tekee aina paljon hauskempaa se, kun saat selittää sen kuulijalle, miksi se oli sun mielestä hauska.
3. Kauppojen laajat valikoimat
Niinä päivinä kun ei ehdi tai jaksa tehdä ruokaa, niin arvostan jatkossa paljon enemmän sitä ei-niin-ravinnerikasta Tikka Masala -purkkia tai Saarioisten lihapullamuusia, jonka voin napata lähikaupasta messiin ja iskeä mikroon. Täällä lähes kaikki tehdään juurta jaksaen, tai syödään ulkona koska se on halpaa. Kaupassa menee myös tosi paljon aikaa siihen, kun joudun keksimään millä korvaan ainesosia mitä normaalisti käyttäisin ruoanlaitossa: maustetahnat, maustettu ruokakerma, halloumijuusto tai mehutiiviste on luksustuotteita, joita vähän jopa hävettää kaivata. Tuotteiden laadukkuus on myös sellainen asia, mitä oppii täällä arvostamaan ihan eri tavalla: siinä on selkeästi syynsä, miksi Suomessa jotkut kulutustavarat maksaa enemmän - ne ei ainakaan mene rikki heti ensimmäisellä käyttökerralla, tai värjää koko sun pesukoneellista siniseksi.
Pääsiäisviikolla eli Semana Santan aikaan kadut oli aivan tukossa päivittäin näiden kulkueiden takia. Kulkueessa meni
KKK:n näköisten eriväristen huppupäiden lisäksi iso orkesteri, mustiin pukeutuneet Mariat ja kaksi kulkuelavaa,
joita kantoivat kaupungin riskeimmät nuoret miehet. Kulkue esitti aina pääsiäiskertomuksen sen päivän tarinaa.
4. Elämänrytmi ja rutiinit
Tiesin kyllä tänne tullessa, että täällä vietetään siestaa, mutta en tajunnut miten konkreettisesti koko hiton kaupunki sulkeutuu klo 14-17 välillä, mikä taas itselle olis se paras aika käydä ostoksilla tai apteekissa. Sen sijaan, että yliopistolla tai töissä oltaisiin perinteistä 8-16 virastoaikaa, on luentoja 8:30-14 tai 17:30-21 välisenä aikana, eli jos on sekä aamu- että iltaluentoja, ei ihan hirveästi ehdi päivän aikana tekemään muuta. Tän myöhäisen elämänrytmin takia myös illallinen syödään aikaisintaan klo 21, ja kerrostalojen klo 22 hiljaisuutta ei ole olemassakaan. Tää katkonainen elämänrytmi vaikeuttaa itellä myös sellasta tehokasta peliaikaa mihin oon tottunut, mutta tässä maassa sellasta konseptia ei ole olemassakaan joten mitäpäs sitä murehtimaan :D
5. Aikataulukäsitykset ja ennakoiminen
Espanja ei ole kyllä tällaisen ennakoijan ja suunnittelijaihmisen paikka :D Täällä kaikki aikataulut on vähintäänkin 5 minuuttia jäljessä siitä mitä on sovittu ja koska kaikki tietää että se bussi ei lähde tai luento ei ala kuitenkaan sillon kun pitäis, niin miksipä olla ajoissa. Ja minä oon se yks idiootti, joka juoksee hiki hatussa viittä minuuttia vaille, että voi helvetti nyt myöhästyn. Oon saanut myös toisinaan palautetta täällä, että jos hoputan porukkaa kun haluan olla sovittuna aikana paikalla, niin aiheutan kuulemma vaan ylimääräistä stressiä. Täällä ei siis vissiin liiemmin lapsiakaan oo ikinä hoputettu. Myös aikataulujen sopiminen aiemmin kun edellisenä päivänä on harvinaista täällä. Mä tykkään tietää mahdolliset deadlinet, menot ja toisaalta ne kivat suunnitelmat jo etukäteen niin tiedän suunnitella arkeani edes pari viikkoa eteenpäin. Täällä se ei ole mahdollista, niin on pitänyt opetella että asiat varmistuu aikaisintaan kaksi päivää ennemmin.
Espanja ei ole kyllä tällaisen ennakoijan ja suunnittelijaihmisen paikka :D Täällä kaikki aikataulut on vähintäänkin 5 minuuttia jäljessä siitä mitä on sovittu ja koska kaikki tietää että se bussi ei lähde tai luento ei ala kuitenkaan sillon kun pitäis, niin miksipä olla ajoissa. Ja minä oon se yks idiootti, joka juoksee hiki hatussa viittä minuuttia vaille, että voi helvetti nyt myöhästyn. Oon saanut myös toisinaan palautetta täällä, että jos hoputan porukkaa kun haluan olla sovittuna aikana paikalla, niin aiheutan kuulemma vaan ylimääräistä stressiä. Täällä ei siis vissiin liiemmin lapsiakaan oo ikinä hoputettu. Myös aikataulujen sopiminen aiemmin kun edellisenä päivänä on harvinaista täällä. Mä tykkään tietää mahdolliset deadlinet, menot ja toisaalta ne kivat suunnitelmat jo etukäteen niin tiedän suunnitella arkeani edes pari viikkoa eteenpäin. Täällä se ei ole mahdollista, niin on pitänyt opetella että asiat varmistuu aikaisintaan kaksi päivää ennemmin.
auringonlaskun aikaan ihanat maisemat, sopivan mäkistä takalistolle ja kuumana päivänä palatsipuutarha antaa ihanasti varjoa.
6. Tupakointikiellot
En ymmärrä, miten Euroopan sisällä voi olla näin törkeen paljon eroja tupakoinnin suhteen. Hetken aikaa kesti tottua siihen että kadulla todella moni vastaantulija polttaa ja meinasin repiä pelihousuni kun naapuri sytytti tupakan meidän kerrostalon hississä kun oli 7 kerrosta matkaa alas, haisin aivan järkyttävältä sen jälkeen. Polttelu ei myöskään koske vaan pelkkää tupakkaa, vaan jo yliopiston ovista sisään tupakkapaikan ohi kävellessä haisee ihan muut yrtit, koska täällä se on valitettavasti laillista. Odotan innolla sitä, että mun taloyhtiö Jyväskylässä julisti just tupakointikiellon kaikilla parvekkeilla eli viimein sielläkään ei haise.
7. Käsipyyhkeet
Tää on pieni, mutta raivostuttavan merkittävä asia. Täällä tuntuu ihan luksukselta, jos voi ravintolassa, yliopistolla tai julkisissa tiloissa oikeasti pyyhkiä kätensä eikä heilutella niitä puhaltimelle, joka tuntuu yhtä tehokkaalta kun lehmän hönkäys. Vaatimustaso hyvän vessan suhteen on koko ajan laskenut, koska oon nykyään positiivisesti yllättynyt, jos siellä on vessapaperia. Marokon reissun jälkeen se laski vaan lisää, kun Euroopan puolelle palatessa iloitsi siitä että vessassa oli posliinipönttö eikä reikää maassa :D Päädyin yks ilta vähän tasokkaampaan ravintolaan ja hyvä etten kyynelehtinyt kun vessassa oli Torkin saippuavaahtoa ja käsipaperiteline - eli se "luksus" mitä Suomessa voi löytää mm. baareista ja huoltoasemilta :D Ei oo sentään tullut vielä sitä vastaan mitä Italiassa, että joutuu polkemaan jalkapumpulla itelleen käsienpesuvettä.
Granada on ihana sekoitus vanhaa, uutta ja arabikulttuuria. Keskellä ehkä kaupungin rikkainta aluetta täynnä pankkeja ja komeita
pukumiehiä, on Isabel la Catolican patsas. Isabel oli vastuussa nykyisen Espanjan valtion luomisesta eli kuningaskuntien yhdistämisestä
1400-luvulla, ja muun muassa Kristoffer Kolumbuksen matkaan lähettämisestä ja rahoittamisesta, mitä tämä patsas esittää.
8. Tunteiden ilmaisu
Vaikka päivittäinen arkikieli on espanja (ja englanti), niin on toisinaan yllättävän vaikeeta kertoa jollain muulla kun omalla äidinkielellään että mikä painaa, vaivaa, ihastuttaa ja vihastuttaa. Vieraalla kielellä joutuu miettimään paljon tarkempaan asioiden muotoilua, että saa pointtinsa tuotua esille erityisesti kun on kyse tunteita herättävistä asioista. Tunnekielen merkityksen huomaa myös siinä, että vaikka myös ajatuskieli on kääntynyt pikkuhiljaa espanjaan täällä, niin kaikki spontaanit reaktiot tulee edelleen suomeksi. Saatan käyttää kesken espanjankielisen lauseen yllättäen esim. "niinpä, ainiin, hei joo, oota" tai vastaavia, koska ne tulee niin automaattisesti. Kämppikset tietää kanssa nykyään jo, että oon pudottanut jotain lattialle, kolauttanut itseni johonkin tai muuten vaan iskenyt tenkkapoo, kun alkaa suusta kuulua suomalaisia kirosanoja :D
Hassuja asioita sitä ihminen osaakin kaivata vasta kun niitä ei ole. Ja samalla huomaa olevansa aikamoinen pohjoismainen eliittikakara tai todella kaavoihinsa kangistunut, koska pienten asioiden suuret erot häiritsee. Ja samalla tietenkin tekisi mieli kirjoittaa loppuun se perinteinen, että kyseessä on yhden ihmisen kokemukset yksittäisistä tapahtumista ja henkilöistä, että jokaisessa kulttuurissa on erilaisia ihmisiä. Tämän postauksen teossa ei myöskään vahingoitettu eläimiä eikä ihmisiä, ja blogin lukijoiden tietoja käsitellään tietosuojalain mukaisesti. :D
Con cariño,
Sannis
