Hola! Tänään puhutaan asumisesta, jossa tiesinkin etukäteen olevan huomattavia eroja Suomeen nähden. Sen lisäksi, että asunnot on rakennettu eri tavalla ja taloyhtiönkin tavat on poikkeavia, on mun vuosien yksin asumisen jälkeen pitänyt opetella miten eletään kolmen kämppiksen kanssa. Useiden eri kulttuurien ja tapojen yhdistäminen saman katon alle kuulosti etukäteen pieneltä katastrofilta :D
Vasemmalta alkaen naisten oikeuksien puolesta marssimassa Italia, Hollanti, Tanska, Saksa ja Suomi, kuvassa kämppiksistä 2/3 :)
Mulle sattui kuitenkin mahtava tuuri, ja mun kämppikset on aivan ihania ihmisiä. Kämppä on siisti ja kaunis, meillä on suhteellisen samanlaiset ajatukset sen siistinä pitämisestä, ja toisten tarvetta nukkua ja opiskella kunnioitetaan yleensä tarvittaessa. Mulla on kämppiksinä sveitsiläinen tyttö, italialainen poika ja saksalainen tyttö, joihin on tässä kohta parissa kuukaudessa ehtinyt tutustua jo tosi hyvin. Vietetään usein aikaa yhdessä esim. ruokaillessa tai keittiössä salsaillessa. Sveitsin tyttö on asunut täällä jo pidempään, joten pakottaa meidät muutkin käyttämään kämpässä pääkielenä espanjaa, mikä on tosi hyvä juttu koska espanjasta tulee sillon oikeasti arkikieli. Välillä on hetkiä kun kukaan ei muista, mikä joku sana on ja sen jälkeen googletellaan yhdessä. Oon tässä samalla saanut verestellä kotona saksan ja ranskan taitojani, sekä oppinut sieltä täältä sanoja italiaakin. Kämppikset muistaa tällä hetkellä niinkin tärkeitä asioita suomeksi kun viinahikka, äiti ja vittuperkele :D Viimeistä en opettanut edes minä, vaan kaverit päätti yks ilta googletella keskenään kirosanoja eri kielillä.
Vasemmalla kuva ampumahiihtostudiosta olohuoneessa, saksalaisella kämppiksellä on ollut paljon kivempaa katella mitä mulla. Oikealla kuva omasta huoneesta, ikkunasta näkyvän kerrostalon takana nouseekin jo Sierra Nevada :) Kuvan ulkopuolelle jää isot vaatekaapit ja yöpöytä, eli tilaa riittää onneksi.
Itse asuminen on niin äänekästä mitä espanjalaisessa kerrostalossa asustelun voi olettaakin olevan. Seinät täällä on niin ohuita, että jos en herää omaan herätyskellooni, niin voin luottaa siihen, että seinän takana nukkuvan naapurin puhelimen herätys soi joka aamu klo 11. Meidän kerrostalon kaikkien asuntojen keittiöt ja kylpyhuoneet suuntautuu sisäpihalle, jolla tarkoitan noin 5x5 metrin kokoista pientä pihakuilua keskellä kerrostaloa. Syyksi tälle epäilen kehnoa ilmastointia molemmissa huoneissa, koska kaikilla on kokatessa tai suihkun jälkeen ikkunat auki. Sen lisäksi että kaikki mitä tapahtuu seitsemän kerroksen asuntojen kylppäreissä ja keittiöissä kuuluu kaikille keillä on ikkunat auki, niin joka päivä pystyy haistamaan mitä ruokaa naapuri tekee. Se ei Espanjassa aina ole mikään hyvä asia. Auki olevat ikkunat tuo myös toisinaan noloja tilanteita, jos satut samaan aikaan kokkaamaan kerrosnaapurin kanssa, suihkuun menosta puhumattakaan. Siinä sitten tuijotellaan toista hiljaa nolona kun suljetaan samaan aikaan kylppärin ikkunoita, ja keittiössä naapuri kuuntelee iloisena kun lauleskelen tiskatessa. Hetkittäin siis tuntuu, että mulla on kolmen kämppiksen sijaan niitä kokonainen kerrostalo :D
Kuvat meidän partsilta ja jo aiemmin mainittu "joki", jossa on vettä ehkä 15cm, ja jossa myös kaupungin työkoneet toisinaan ajaa :D Parveke on vähän huonon mallinen auringonottoon, mutta toimii partsiaamupalalla oikein hyvin, koska on aamuaurinkoon päin.
Meidän talossa on poikkeuksellisesti sähköllä toimiva lämminvesivaraaja, ja sen myötä meidän taloyhtiö jää paitsi todella hassusta perinteestä. Ihmettelin pitkään, että miksi joka toinen aamu ulkoa kuuluu todella kimeä ja tunnistettava auton tööttäys. Huomasin sitten yks aamu, että kaasupulloja myyvä auto siirtyy aina seuraavan taloyhtiön eteen ja tööttää ilmoituksena, että jos jollain on talossa kaasu loppu, niin nyt hakemaan lisää alhaalta kadulta. Kätevää, mutta espanjalaiseen tapaan hyvin äänekästä. Seuraava selvityksen aihe on se, miksi niinä aamuina kun kaasuauto ei pidä ääntä, huutaa joku mies meidän kadulla niin että koko barrio eli naapurusto raikaa. Mies ei siis laula tai huuda mitään sanoja, vaan aina muutaman minuutin välein vaan mölisee todella lujaa. Joku espanjalainen myyntitaktiikka ehkä sekin. Jos johonkin voi tässä maassa luottaa, niin siihen että ikinä ei kyllä tule kaupungissa hiljaista vahingossakaan :D
Ei tuu Rantaraittia ikävä, kun oon vahingossa muuttanut kaupungin yhden suosituimman lenkkireitin viereen :) Tykkään myös siitä, että ollaan ihan keskustan kupeessa, mutta ns. "ikkunat mehtään päin", että kuvassakin taustalla näkyy Sierra Nevada. Asutaan siis lähellä kaikkea, mutta ei kuitenkaan ihan sykkeessä.
Mutta siinä missä pelkäsin kämppiselämän olevan tuskaista, oon huomannut sen, miten huikeeta onkaan jakaa tää vaihtokokemus
kämppiksien kanssa. Täällä tulee niin paljon pieniä hölmöjä
hetkiä joka päivä, että ne olis paljon tylsempiä yksin. Yksi näistä oli se, kun meidän oven ulkopuolella seitsemännessä kerroksessa oli kissa, joka
kiipesi meidän taloyhtiön hissin päälle ja matkusti monta tuntia
ylös alas hissillä ennen kuin se saatiin taloyhtiön presidentin, kolmen
kämppiksen, parin naapurin ja Otiksen hissiteknikon kanssa pois sieltä
:D Siinä vaiheessa kyllä kiittelin mielessäni sitä, että on ihmisiä keiden kanssa on
hauskaa jopa kissajahdissa. Naapuritkin tuntuu olevan ihan mukavaa sakkia, ja taloyhtiön väkiluvusta pidetään huolta. Naapurin papat sattui yksi aamu mun kanssa hissiin ja haastoivat vähän, että no keitäs tyttöjä se sinä olet, kun uudelta näytät etkä espanjalainenkaan varmasti ole. Siinä sitten jäivät höröttelemään keskenään aamukävelylle mennessä jotain nuorista pohjalaisnaisista kun minä jatkoin matkaani aamuluennolle. Täällä siis arki edelleen ennallaan :D
Con cariño,
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti