sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Motivation is what gets you started, habit is what keeps you going.

Hei taas! Dieettitauko on ohi (tai ainakin maanantaina on, kun kuume on poissa...) ja onkin jo aika päästä taas liikenteeseen! Tauon aikana sitä vasta oikeasti huomaa, miten tärkeetä liikunta on niin fyysiselle kun henkisellekin hyvinvoinnille. Mulla on särkeny lähes joka päivä päätä ja olo on ihan voimaton ja veto on poissa. Ratkaisu siis on palata takaisin arkeen. :) Mutta muistellaas tässä välissä, että mitäs tän tauon aikana onkaan oikein tapahtunut! Kuvamateriaalia  ja asiaa on aika reilusti, mutta onhan sitä aikaakin tässä jo kulunut.




Ensimmäisenä tietenkin THE DAY, jota varten alunperin lähdettiin tekemään töitä. :) Heräsin aamulla 04:15 ja mulla oli viideltä kampaaja. Ollaan Tainan kanssa suunniteltu tota kampausta jo pidempään ja totesin, että mun pyöreillä kasvonmuodoilla nutturakampaus ei tuu kysymykseen, joten päädyttiin tollaseen toispuoleiseen kiharaan. Kampaus ei ollu päivän aikana kertaakaan tiellä ja oli vielä ihan edustuskunnossa kaks päivää virallisen päivän jälkeen, mutta sit piti jo pestä se pois. Kampauksen jälkeen hyppäsin toiselle puolelle samaa yritystä meikkiin ja siitä tuli kanssa aivan ihana. Se näytti tosi isolta ja tummalta sillon, että katoin ihan kauhuissani, mutta sit kun tuli se tanssisalin valaistus ja se pehmeni siinä päivän aikana, niin se oli aivan valtavan ihana. :) Mun silmät reagoi vähän niihin vahvoihin tuotteisiin myöhemmin, mutta ei onneks paljoa. Ostin sieltä myös päivää varten ihanan puuterin ja nyt ymmärrän, miksi jokaisella naisella pitäis olla hyvä puuteri.

Päivä oli ihana itsessään, vaikka puku ruokailun jälkeen alkoikin vähän kiristää ;) Puvun sisällä olevat luut oli tosi inhottavat, mutta kyllä kun niitä asetteli aina ennen tansseja, niin pärjäs koko päivän puku päällä. Kengät alko koskea loppuillasta, että vikat yleisövalssit oli aika tuskaa, mutta eiköhän jokaisella tuntunu vähän jo siinä vaiheessa. Viimesten tanssien jälkeen kävin nopsaan vaihtamassa vaatteet ja syömässä kotona ja sit tanssinkin kahteen asti aamuyöllä majan pöydillä :P Jatkot oli tosi hauskat ja seuraavana aamuna väsytti, kun oli valvonu 22 tuntia edeltävänä päivänä putkeen. Päivä oli itsessään kyllä tosi kiva, vaikka hujahtikin ohi tosi nopeesti. :)


Wanhojen jälkeen toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja leikkasin tukkani! :) Se näkyy paremmin tossa seuraavassa kuvassa, mutta oon ihan in löööv mun tukkaan! Mun ihana luottokampaaja Taina otti tukan ponnarille ja leikkas sen poikki. Laskettiin, että tukassa oli noin viiden vuoden verran kasvua ja värjäyksiä ja muuta, niin se oli jo ihan erivärinenkin, mitä mun juuret :D Onneks siitä pääs eroon, olo on niin kevyt! Hiustenleikkuu oli synttäripäivänä ja seuraavana päivänä kävinkin sit läpäsemässä inssini, jee! Ajoin sit tonttia ekana päivänä niin paljon kavereiden kanssa, että tuli ainakin meidän pienempi auto tutuks.

Uudella tukalla pääs sitten juhlistamaan synttäreitä kavereiden kanssa, että käytiin paikallisissa "baareissa". Oli kyllä aika pettymys, mutta pitää toivoa, että ne antaa vielä itsestään myöhemmin paremman kuvan :D Onneks on aina kaupunki ja isommat kuviot. Synttäreiden jälkeen aamulla otin kamat ja kävelin krapulassa tohon puolentoista kilsan päähän bussipysäkille (nyt tiedän, miksi krapulassa ei sais liikkua... vähän jos puhallututti), nappasin bussin Mikkeliin, juoksin junaan ja kohti Kajaania ja Vuokatin lomamökkiä. :) Katinkulta on ihana paikka, mutta tosiaan oli niin aurinkoiset kelit, että hiihtämään en _valitettavasti_ tänä vuonna päässyt ollenkaan. Oon aina ollu niin kova hiihtofani, että tosi traagista... :D Hiihto ei vaan sovi mulle, ennemmin lenkkeilen! Salilla kävin ja uimassa ja lenkkeilin ja sit käytiin keilaamassa, että siinä oli ihan tarpeeks yhdelle lomalle puuhaa. :) Opettelin myös ajamaan meidän Volvoa, joka on muuten pirun iso auto!



Sit kun piti tosissaan alkaa kerätä taas treenimotivaatiota, niin Helsingin GoExpo ja Helsinki Fitness tepsi siihen vaivaan oikein hyvin! :) Heitin mun messupromoottorijakun päälle ja näyttelijäkyltin rintaan ja lähdin kiertelemään messuja. Viime vuonna pysyttelin enemmän golfpuolella ja kävin vaan haaveilemassa fitnesspuolella urheilullisesta elämästä ja tänä vuonna olin ihan innoissani. Innostuin uusista proteiinituotteista ja ei tarvinnu ainakaan nälissään olla, kun oli jo ihan proteiiniähky. Toin kotia sieltä tosi hyvää soijamustikkajogurttia, proteiinisipsejä ja sit sain Helsinki Midnight Runin nätin paidan, oon aina halunnu tällasen. Kohti siis haavetta, että joskus siellä itsekin juoksisin. :) En oo koskaan ollu mikään superjuoksija, mutta toi ei näytä niin pahalta.

Kävin kattomassa noita Helsinki Fitness -kisoja ja yllätyin siitä, että noi kropat oli oikeesti tosi nättejä ja hyvännäkösiä, eikä sellasia tankin näkösiä muskelikasoja. Muutenkin rekvisiitat ja kaikki, niin toi näytti enemmän joltain Victoria's Secretiltä koko homma, olin positiivisesti yllättynyt. :) Tuli tosissaan itelle sit motivaatiota lähtee treenaamaan lisää, vaikka tässä nyt onkin jo painoa runsaasti lähtenyt. Ei musta koskaan fitnesstähteä tuu, mutta olis tollanen pylly ainakin kiva! Helsinki Fitnessin ja muun kiertelyn lisäks loppuajan olin sit iskän firman ständillä golfpuolella ja koitin näyttää nätiltä ja houkutella asiakkaita. Oli tosi kiva nähdä paljon tuttuja, kun kuitenkin kesään ja kesätöihin on vielä niin pitkä aika. Ehtii tässä vielä golfkärpänenkin purasta. :)


Messuista innostuneena suuntasin heti maanantaina sitten salille ja käytiin Laajavuoressa lenkkeilemässä lukion laskettelureissun aikana. Rinteeseen en uskaltautunu, kun en oo muutamaan vuoteen laskenu kun se aikanaan polvivamman takia kiellettiin. Nyt varmasti polvi kestäis, kun oon sitä senverran hyvin tän dieetin aikana kuntouttanu, mutta silti on jääny sellanen kammo lähteä uudestaan rinteeseen. Joku kaunis päivä vielä.

Lihas kehittyy levossa, sen huomas, että sai taas vähän nostaa painoja, mutta kyllä kunto tuntu olevan niin jumissa... Onneks sekin siitä sit pikkuhiljaa kun sai kroppaa lämmitettyä, niin alko painotkin nousta vähän vauhikkaammin. :) Painoa tuli kuukauden tauon aikana lisää n. 2kg, mikä ei ole liikaa ja on enimmäkseen just sellasta helposti pois lähtevää turvotusta. Vettä siis reippaasti taas naamariin, niin alkaa aineenvaihdunta taas vilkastua ja kävin viime viikolla verikokeessa taas, niin saa tyroksiiniarvotkin tukemaan tätä uutta nousua.

Jennyn kanssa tavataan huhtikuussa, että siihen asti treenaan nyt kuukauden verran yksinäni. Sillon katotaan sit jatkoa, että kun lähden treenaamaan sit pääasiallisesti nyt yksinäni, niin lähinnä ruokavalioiden puolesta, että miten voin tästä vielä tiukentaa ja mites sit kun haluan lopettaa, ettei kaikki tuu kerralla takasin. Matkaa on vielä jäljellä ja laskeskelin, että kun alle 70 kilon pääsin nyt tällä dieetillä, niin sit kun vaaka näyttää alle 60, niin oon tosi tyytyväinen. Kesäkunto siis tavoitteena, vaikka painon kanssa ei niin orjallinen tarviikaan olla. :) Enemmän siitä kiinni, että miltä tuntuu ja miltä näyttää kun että olis ihan laihdutuslaihdutusta.


Koska tässä on ennenkin ollu tietty kaava nähtävissä, niin heti kun treenimotivaatio alko olla kohdallaan, niin sain kuumeflunssan. Mä inhoon sitä, kun tää toistuu aina uusiks ja uusiks, että heti oon kipeenä. Muutama päivä on nyt ollut lepoa ja oon tehnyt töitä ja kouluhommia ja eilen kun kuume laski sopivasti, niin sain jonkun ihmemotivaatiopiikin ja tein kunnon kevätsiivouksen aina ikkunanpesusta lähtien ja asensin sit mun uudet kevätverhot ikkunaan. :) Oli jo aikakin vaihtaa ne jouluverhot pois, pidin niitä siks niin pitkään, että ne pimentää ihanasti... En saa unta, jos on liian valosaa, onneks mulla on nykyään toi ihan pimennysverho.

Miä jatkan nyt viimesen kuumelepopäivän viettämistä luonnonvalosta nauttien ja postista kolahtanutta Mondoa lukien. On myös ihana, kun kevään tullen alkaa Livillä kaikki puutarhaohjelmat! En oo koskaan ollu mikään puutarhaihminen, tosiaankaan, mutta noista tulee aina niin mahtava kevätfiilis. :) Miusta ei varmaan hetkeen taas kuulu mitään, koska ranskan kirjotuksiin on virallisesti 8 päivää. Mutta mistäs sitä tietää, vaikka pakenen lukemista tänne, ei oikein nappaa... Pitäkää mulle peukkuja. :) Au revoir!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Burn, baby, burn - disco inferno! TJ 9

Hjellou! Viimeisiä viedään, iiks :) Tuntuu hassulta ajatella, että ensi viikolla on oikeasti niin ranskan yo-kuuntelu kun wanhatkin. Mulle pamahti tässä joku ihmeellinen flunssa, joka yskän ja nuhan sijaan aiheuttaa enemmän kummallista poksetta korvissa. Kävin terveyskeskuksessakin näyttämässä, että apua, haluan ennen kuunteluita tän vaivan pois :D Saa nähä, miten käy, niin korvien kun kuuntelunkin suhteen.


Mulle kävi ihan järkyttävä säkä noiden tanssikenkien kanssa. Kävin useemman liikkeen läpi ja soitin äitille hirveen paniikkipuhelun, että "en halua maksaa 80€ kengistä, joita käytän sen kerran-kahesti" ja sillä sekunnilla kun olin lopettamassa puhelua rullaportaiden edessä näky isot kyltit "Bianco loppuunmyynti -70%. Juoksin sinne sisälle, sovitin varmaan kahetkymmenet kengät ja loppujenlopuks kävelin noiden kanssa ulos. Ainoat kyseistä mallia on just mun kokoa, aitoa nahkaa, alkuperänen hinta 70€ ja miä maksoin 14,90€ :D Leijuin koko loppupäivän. Ekoissa treeneissä noiden kenkien kanssa oli vähän tasapainossa hakemista ja kun oon tottunu ottamaan pidempiä askelia, mitä ei voi noilla enää ottaakaan, niin pari paineli aina puol metriä edempänä. Tangon taivutuksesta ylös noustessa on aina vähän tasapainossa hakemista noin korkeilla koroilla, mutta kyllä tää tästä pikkuhiljaa!


Vaikka wanhahulinat ja muut on täydessä touhussaan, niin täytyy myös koittaa keskittyä salilla käymiseen ja muuten liikkumiseen. Hirveästi ei enää tässä kohti voi tehdä, mutta oon päässyt sentään omasta kilojumistani eroon ja paino on taas alkanut pudota alaspäin :) Pömpsi siis katoaa vielä joku kaunis päivä, seuraava tavote on oikea kesäkunto.


Kuvat ei oo näemmä ihan kronologisessa järjestyksessä, nimittäin mun viikko alko tällä. Alotan lähes jokaisen viikon purkittamalla aina pariks päiväks eteenpäin sapuskat ja ne, mitkä ei mittoihin sovi, niin menee pakkaseen. :) Näyttää tosi järjestelmälliseltä ja sitä varmasti onkin moneen verrattuna, mutta helpottaa tosi paljon arkea, kun ei tarvii joka päivä miettiä ja paistella uusiks. Ainoa vaan, että meillä on kotona varmaan viiskymmentä pakasterasiaa ja aina on kannet eri paikassa kun itse purkit. Joka kerta hirvee ongelma, että miten saan riittämään purkit kaikkeen jauhelihaan. :D


Mun viimenen ja tää viikko on menny lähinnä näissä merkeissä (taino, melkeinpä ainoastaan ranskan suhteen, en jaksa ennen ranskan kirjotuksia oikein mihinkään muuhun enää tsempata samalla tavalla :D) Koeviikko on antanu mahiksia taas käydä salilla paremmin ja on jääny aikaa kaikkeen muuhunkin. Ens jaksossa on onneks pari kymmenen aamua, niin kerkee joko salille tai koisia pitkään. :) Ens jakso on muuten tosi tiukka, että vähän pelottaa miten riittää motivaatio kaikkeen kun ois vielä ne kirjotuksetkin.


Tässä postauksessa ei oikein ollut mitään kovin järkevää pointtia, mutta ens viikolla jänskättää vielä enemmän. Miä jatkan silkkikukkasten taittelua ja kaikenlaista puuhailua ja suuntaan vielä työpalaveriinkin viikonloppuna. :) Palataan siis ensi viikolla, aapuuva!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Let's kick this thing on a roll! TJ 19

Moikka. Viimeisiä hetkiä viedään, kun THE päivä lähenee kovaa vauhtia. Musikaali tuli ja meni nopeammin kun ois ikinä voinut kuvitellakaan ja nyt on vähän orpo olo, että mitäs nyt sitten. Onneks hommaa riittää vielä vaikka muille jakaa ja nyt mulla on aikaa keskittyä täysillä ja aivan totaalisen tosissani tähän loppurutistukseen. Sain hyppysiini uuden treeniohjelman viime viikolla ja alotan sen nyt heti. Tiukennettiin aika paljon ja lisättiin ojentajia parikin liikettä, kun nuo allit tuntuu olevan niin tiukassa. Syömisten suhteen nyt pitää olla tosiaankin tarkka ja sit parin viikon päästä otetaan ihan kunnon nesteenpoistokuuri, että saadaan viimesetkin kaikki irti virallista päivää varten, että sit näyttää hyvältä.

Rakas mummu laskettiin haudan lepoon lauantaina. <3 Mummu sai kukkia ja muistamisia aina Ruotsista ja Norjasta asti, kertoo jo siitä, miten pidetty ja rakastettu niin ihmisenä, ampujana kun opettajanakin mummu oli :) Ja on edelleen.

Miä oon saavuttanu projektissani sellasen vaiheen, jossa paino junnaa paikallaan edelleen, mutta lihasta tulee lisää ja kiinteytymistä on nähtävissä vähän kaikkialla. Tää on nyt se THE vaihe, jollon pitää treeniä nostaa kovemmaks ja alkaa tehdä tosissaan töitä. Ne ns. "helpot kilot" (paskanmarjat...) on lähteny nyt pois ja vaikka vaakaa en niinkään enää tuijottele, niin silti on vielä irrotettavaa monessa kohtaa. Miä alan olla siinä vaiheessa, johon yleensä ihmiset palkkaa personal trainerin, kun "pömppis on tiukassa, eikä lähe helposti". Mulla on siis aivan uudenlainen motivaatio, koska miä nään päivittäin vaan tuon yhden pienen asian, mihin en oo tyytyväinen. Ja se on tuo pieni pömpsi, mikä on jäljellä muistona siitä, että oon ollu hirmunen pallero.

Armas tanssiparini Laura :) Ollaan oltu ystäviä melkein 15 vuotta ja tää on meistä varmaan ensimmäinen yhteiskuva ikinä. Ja tääkin on vessan peilin kautta. Söpöä. :D Mun tukka on ihan hirveä ja se pahenee päivä päivältä. Musikaalin nähneet voivat asiaa todistaa. Kuva otettu ennen viimeisiä esityksiä kun jännitti vielä hieman.

Oon seurannu paria laihutusryhmää Facebookissa ja siellä toistuu niin täsmälleen samoja ajatuksia, mitä mulla oli joskus aikanaan. "Miksei nää kilot nyt lähe... Mä lenkkeilen ja koitan syödä hyvin, mutta silti ei tapahu mitään..." Miä olin ihan samanlainen. Valitin vaan ja odotin, että no sit kun mä kerran viikossa käyn lenkillä, niin kyllä mä siitä laihdun. Sit kun en laihtunukaan, niin masennuin ja siihen jäi sekin lenkkeily :D Good job! Sit yks päivä välähti, kun mietin, että mä en oikeasti halua olla se, joka kattoo omia wanhojentanssikuviaan, että miks mä oon näyttäny tolta. Ja kun se päätös lähtee omasta päästä, niin se pitää. Se ei tuu kenenkään muun toiveesta tai painostuksesta, että "sun pitäis käydä vähän enemmän ulkoilemassa niin piristyt" vaan kun se lähtee omasta itsestä, niin motivaatio astuu kuvioihin ihan heti. Toki se on piileksiny liiakskin asti vielä nykyäänkin, mutta mun mielestä tää lainaus ratkasee kaiken:


Tein siis näin hienosti yhden aikaan yöllä, mutta aivan todellakin tosissani, päätöksen, että nyt rutistan tän lopun niin sydämeni kyllyydestä, kun ikinä. Noudatan ohjeita niin orjallisesti, kun vaan mahdollista ja treenaan kun pieni eläin. Mulla on niin pieni matka enää jäljellä, että tähän tää ei jää, vaan nyt pistetään tosissaan vähän vauhtia tähän ja karistetaan ne viimesetkin, mitä lähtee ennen helmikuun 14. päivää. Tää on siis näillä sanoilla nyt virallisesti julistettu ja päätetty ja jos joku näkee mun lipsuvan, kuka tahansa, saa tulla lyömään mua. Operaatio Pömppis on virallisesti alkanut.

TODAY IS THE FIRST DAY OF THE REST OF YOUR LIFE.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Voittajat ovat häviäjiä, jotka päättivät yrittää vielä kerran - week sixteen

Heh, sain viimein päivitettyä viikkomäärän, kun laskeskelin kalenterin kanssa. Oon syksyllä laskenu vahingossa ton puolenvälin pari viikkoa liian aikaseen, mutta mitäs se haittaa. Nää pari viikkoa on ollu vähän totuttelua treeniin takasin, kun joulu meni aika kehnosti sen suhteen. Päivät meni sairaalassa käydessä ja yöt murehtiessa, kun uudenvuodenyönä rakas mummuni siirtyi parempaan paikkaan. Nyt mulla on oma suojelusenkeli <3 Itkut on nyt itketty ja normaaliin arkeen palaaminen on aina vaan positiivista.

Paluu normaaliin arkeen on aina positiivista, vaikkakin se arki näyttäisi tältä :D En oo onneks hetkeen syöny purkkitonnikalaa. Kunnantalolla treenatessa onneks on kunnon mikro ja mahis laittaa ruokaa :D

Kävin tosiaan Helsingissä vaihtamassa mekkoni kolme kokoa pienempään, huhhuh :D Ihmetytti vähän itteänikin. Aiemmin kun kirosin sitä, että kuppikoko ei oo pienentyny oikein mihinkään, niin se todistettiin myös siellä pukuliikkeessä kun nekin sano, että oot muualta niin pieni jo, että puvun kokoon nähden alle ei mahdu liivejä. Pähkäily liivien kanssa siis ratkaistu, kun sinne ei edes mahdu sellaisia. Tarviin vielä tanssikengät ja korut ja sit pitäis keksiä, että mitä teen noiden olkaimien ja tukkani kanssa. Hommaa siis riittää ennen helmikuuta :)

Paino putoaa edelleen aika pientä vauhtia, mutta kyllä kiinteytymistä näkyy kropassa muuten. Lihashan painaa enemmän kuin läski ja nyt on vaan vähän vaikeeta saada noi viimeset kilot pois. Lihaksia tosiaan alkaa pikkuhiljaa muodostua, mikä on tosi hassua. En mä oo tottunu olemaan urheilullisen näkönen :D Samalla voisin huomauttaa, että vaikka näemmä aina kun otan kuvan tänne salilta, niin mulla on toi sama paita ja se on joku huono karma. Mun pitää ottaa ens kerralla todiste, että "kyllä, minulla on enemmän kuin yksi salipaita" :D

Suoraan kun tulin Helsingistä, niin lähdin Jennyn kanssa salille ja tein elämäni hirveimmän jalkatreenin. Sarjan jälkeen piti istua alas, kun tuntu, ettei jalat pidä enää hetkeäkään. Mun piti ihan tosissani raahata itteni ne portaat takasin ylös ja sit kävelin vielä siitä pari kilsaa, niin kävely tuntu ihan hassulta ja näyttikin siltä, kun jalat ei tuntunu enää kantavan. Venyttelin heti sen jälkeen ja vielä pari tuntia siitä, mutta silti olin koko loppuviikon ihan jumissa! Musikaalitreeneissä tanssiessa oli ihan hirveetä, kun ei päässy kunnolla alas kuvioissa reisien takia :D Ihan armottomat maitohapot, ettei oo ikkään ollu samanlaisia!

Treeneissä voi vaikka ottaa pienet nokoset takin alla. Ei haitannut valo ja oli ainakin lämmintä. :)

Eilen maanantaina kävin sitten ajamassa Lievestuoreella liukasradalla ja se oli tosi hauskaa. Jarrutusmatkoja ja kaarteessa jarrutusta jäisellä pinnalla. Kaikki selvis ehjin nahoin, vaikka vähän aluks pelottikin. Ens viikolla on kirjallinen koe ja siitä kolme viikkoa, niin synttärit ja inssi. Kääääääk. Musikaalin suhteen homma etenee tosi paljon, ollaan nyt jo Kunnantalolla harjottelemassa ja tällä viikolla tosiaan on ensin yks treenipäivä, sitten kenraalit ja loppuviikko meneekin esityksissä. Jännittää jo vähän, kun on viimesiä puvustusjuttuja menossa ja rekvisiitan keräilyä, ettei tarvis tanssia enää toista kertaa kahdella saman jalan kengällä, niinkun viimeks vahingossa kävi :D Mutta tervetuloa kaikki katsomaan, että miten sitä luonnistuukaan laulu ja tanssi ja ainiin, näytteleminenkin. Ensi viikkoon!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulu joulu tullut on, juhla armahainen - week something

Moikka. Mun kirjotusinto kaatu siihen, että musta tuntu, että mulla ei oikein oo mitään järkevää kirjotettavaa. Mun viikot toistaa vähän samaa kaavaa aina välillä :D Siihen päälle onnistuin vielä tässä ennen joulua nappaamaan itelleni taas kerran flunssan, niin liikunnat jäi sen siliän tien, kun piti keskittyä siihen, ettei tukehdu unissaan tukkosella nenällä. Kuvamateriaali kertokoot kuitenkin, että mitä tässä välissä on oikein ollut.

Mä alotin puolenvälin sillä, että sovitin wanhojenpukuani ja sen jälkeen soitinkin heti Niinattareen, että mitäs tehdään kun puku on niin valtava, että pienentäminen on jo mahdotonta. Sovittiin, että tuon tammikuun alussa puvun Helsinkiin ja saan valita samanarvosen puvun liikkeestä. Toivottavasti siis löytyy sopiva ja jos täytyy pienentää vielä, niin senkin kerkee tekemään :) Treffattiin Jennyn kanssa ja katottiin, mitä on tapahtunu ton ekan puolikkaan aikana ja tehtiin jatkosuunnitelmia. Ens viikolla treffataan taas ja tiukennetaan ruokavaliota ja muutetaan vähän treeniohjelmaa ja sit treenataan vielä kolmesti sen kanssa yhessä. Alkaa aika loppua kohta kesken, joten mun pitäis päästä pikkuhiljaa eteenpäin tästä painojumistani, kokoajan sellasen 500g sisällä eestaas. Niinhän sitä autokoulunopettajakin aina sanoo, että ylämäessä on painettava kaasua, että pääsee ylös, niin nyt on heitettävä uus vaihe silmään ja painettava vaan kovempaa!


Palkitsin oman puolenvälin menestykseni käymällä Elinan kanssa kattomassa Eriniä. Keikka oli aivan mahtava, Erin on aivan loistava ja oikeasti mikä nainen <3 Oltiin eturivissä ja istumakonsertissa oli vaan pari mahista tanssia, mutta otettiin kaikki irti kun niin sai tehdä. Oon nähny puoltoista vuotta sitten PMMP:n ja Erinin keikka veti sitäkin paremmaks.

Musiikista näin puheen ollen, niin musikaali jatkaa kovaa vauhtiaan eteenpäin kun ensi-ilta on jo 16.1. Tanssit on hirveätä vauhtia menossa ja kuviot pyörii päässä kun treenataan näin joululomallakin ja parhaimmillaan 10-tuntisia päiviä. Heräsin yks aamu vahingossa tunnin aiemmin mitä piti, enkä saanu unta kun mietin vaan että jalat tuonne ja sit kädet näin ja sit chasée :D Jos pää ei oo musikaalikuvioiden kanssa vielä sekasin, niin wanhojentanssikurssi painaa eteenpäin kovaa vauhtia. Osa tansseista on vaikeita ja osa helpompia, mutta kuvioiden muistamisen jälkeen vaikeempaa on se, että pitäis näyttää jotakuinkin arvokkaalta ja hyvältä tanssiessa, eikä astua oman, eikä parin helman päälle.


Kävin Karstulassa kuntosalilla ja oli pakko ottaa yks teinipeili. Toi on just rempattu ja toi on aika hieno ja tykkäsin siitä, kun siellä oli kaikki maholliset lisäjutut, kuten toi tasapainolauta, bosu-pallo, kahvakuulia... Ei siis ois loppunu mielikuvitus kesken, jos ois pitäny kehittää jotain omaa. Alkutreenin sain tehä ite, mutta sit loppuajan treenasin Äänekosken Huiman voimannostojoukkueen kanssa :D Tuli aika heiveröinen olo.


On ollu tosi kiva, kun kulta on ollu lukion sijaisuuden takia joulukuun alusta täällä ja ollaan ystävienkin kanssa kahviteltu pariin otteeseen. On kiva, että on lomallakin jotain seuraa ja ei oikeasti ole terapeuttisempaa kun istua Iinan kahvipöytään :) Mua on stressannu tulevaisuus jonkun verran, kun kävin joulukuun aikana kuuntelemassa koulutuspaikkaesittelyjä ja ne oli onneks lähinnä sellasia, että kävin kattomassa ja toteemassa, että no ei tääkään oo mun juttu. Tahtoisin Lappeenrantaan kauppatieteelliseen, mutta pelkään, että en oo tarpeeks fiksu matemaattisesti kun pääsykokeissa on kuitenkin siitä osio. Tahtoisin toisaalta myös ulkomaille, mutta ehkä ennemmin vaihtoon kun kokonaan opiskelemaan. Ihan liikaa vaihtoehtoja ja olis vielä ekana kirjotuksetkin edessä. Entä jos ne feilaa ja ei pääse mihinkään?


Käytiin iskän ja siskon kanssa Mikkelissä kattomassa Itsenäisyyspäivän paraatia ja illalla sitten tottakai presidentin vastaanottoa ja Tuntsikkaa. Edustin paikanpäällä asiaankuuluvin varustein eli Puolustusvoimien pipo päässä kun en löytäny omaani ennen lähtöä ja nappasin ekan, mikä tuli vastaan :D Tukka on myös tosi kuivan näkönen tossakin, mulla alkaa mennä siihen ihan totaalisesti hermo. Mun perustukka on aina sotkuponnari ja harjasin sitä auki lauantaina kaks tuntia. Sit menin suihkuun ja tukka kuivu 4 tuntia. Lasken päiviä siihen, että saan leikattua itelleni kunnon polkkiksen :D Kuivaapahan äkimmin eikä oo niin vaikee.


Pari päivää ennen joulua alko mullakin LOMA! Käytiin kullan kanssa Jyväskylässä ostamassa joululahjoja ja käytiin American Dinerissa syömässä. Kyllä huomas, että ei oo aikoihin tullu syötyä mitään isoa, vaan niitä samankokosia annoksia, sillä hyvä että puoleenväliin pääsin, kun tuli jo ihan järkyttävän täys olo. Samoten jouluaattona ekan kierroksen jälkeen oli niin täys olo, että piti pötköttää pukin tuloon asti sohvalla :D Mutta se on vaan positiivista, se tarkottaa, että vatsa pienenee, kun ei voi enää syödä samankokosia annoksia.

Pukinkontista paljastu kaikkea tosi hyödyllistä ja kivaa, kapiokirstu kasvo tosi isolla saalilla mun keräämää teema-sarjaa ja tuli kattilaa ja vuokaa ja paistinlastaa. Sit tuli ihana turkoosi säästöpossu, jossa lukee Matkakassa <3 Vaatteita, viidet villasukat, hiustuotteita, leffoja, ristikkokirja, suklaata, treenialuskerrasto, salihanskat ja kaikkea muuta tosi kivaa. Oli tosi kiva joululahjavuosi, vaikka lahjoista en niin välitäkään :) Oon ehkä ilosin noista villasukista ja aluskerrastosta, koska mua paleltaa AINA. Eipähän palella enää!


Joulupäivänä poksautettiin meidän lontoolaisten vieraiden tuomat ja meidän kokoon askartelemat paukkukarkit, joissa oli meidän tajuamatta myös pieni räjähde. Ne oli tosi hauskoja! Sisältä löyty karkkia, tollanen hattu ja sellanen paperilappu, jossa oli vitsi, pantomiimi ja triviakysymys. Hattuvisailujen lisäks pelattiin koko joulu kuten meidän perheen tapoihin kuuluu. Tänä vuonna kontista löyty Masterchef Suomi -peli, joka oli tosi mielenkiintonen! Ei sitä yleensä tuu ajateltua, että mitä mausteita tulee johonkin reseptiin, ennenkun sitä kysytään ja sun pelin menestys on kiinni siitä, missä kulmassa skumppapullo avataan :D


Aamuinen kaurapuuro vaihtui jouluaattona riisipuuroon ja sekametelisoppaan. NAM. :) Manteli meni kummasti sille lierolle, joka koko aamun ennen puuron jakamista ronkki kattilan päällä ja sit oli muka hirveen yllättynyt, kun se löyty omasta lusikasta. Pikkusiskon kanssa elämä on toisinaan aika hassua :D

Syömisten suhteen muutenkin on ihan kiva palata jo arkielämään eli siirtyä takasin dieettiin. On kummasti ikävä aamusta puuroa ja sitä rutiinia, mikä on olemassa. Nyt varsinkin joulun aikaan herkutellessa huomaa sen eron, mikä on tullu itelle herkuttelun suhteen. Siinä missä aiemmin himos herkkuja koko ajan, on nyt tosi paljon neutraalimpi olo niiden kanssa. Kyllähän niitä tekee mieli, mutta sit just osaa arvostaa niitä kun ne on harvinaisempia. Ei oo varmaan koskaan maistunu hampurilainen yhtä hyvältä kun dieetin joulutauolla :D Nyt voikin siis olla loppudieetin ihan hyvillä mielin, kun tietää, että ei tarvii herkkuja.


Viime päivien vaatetus on ollut tämä. Iinan joululahja - ihanat pörrötohvelit - on ollu kovassa käytössä, kuten myös äitiltä saatu yöpuku. Meidän joulua on varjostanut mummon sairaalassa olo, mikä pyörii koko ajan mielessä kun saa soitella teho-osastolle vähän väliä, että mikä on tilanne. On siis hyvä, että tässä on dieetistä tauko, koska syöminen on mitä sattuu kun murehtii koko ajan ja hyvä, että sängystä pääsee ylös, saatikka sitten että jonnekin salille pitäis lähteä. Pikkuhiljaa tässä on kuitenkin koitettava päästä ylös ja liikkeelle, sitä mummukin kuitenkin sanois, että ei se murehtiminen asiaa auta vaan nyt liikenteeseen :) Peukut pystyssä.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Squat like Channing Tatum is watching - week eight - PUOLIVÄLI !

Hjellurei ja erittäin hellät tunteet! :) Täten olen virallisesti saavuttanut puolenvälin dieetissäni ja aattelinkin nyt vähän valasta mun fiiliksiä tästä koko projektista ja siitä, mitä se on tuonut mulle tähän vaiheessa. Varoitus, syvällistä tekstiä siis tulossa. Ensinnäkin, vaikka suomalaiset tätä tosi paljon vierastaakin, niin miä voin sanoa, että oon oikeasti ylpeä itsestäni. Kuvittelin, että elämä ilman leipää tai sellasia asioita, mihin on tottunu, olis ihan kamalaa. Tai että mun pitäis elää puol vuotta ihan rajotettua elämää ja suurinpiirtein kitkuttaa hirveässä nälässä. Todellisuus iski tosi nopeesti kuitenkin, kun tuntu että ruoan määrään tukehtuu ja ison aamupalan jälkeen ekat pari tuntia teki mieli kieriä lukion portaita ylös kun kävely tuntu täyden mahan kanssa niin hirveeltä :D
 
Ehkä parhaita hetkiä ikinä on olla yksin kuntosalilla, kun ei tarvii miettiä, että näyttääkö hassulta treenatessaan ja voi sarjojen välissä vaikka ottaa pari peiliteinikuvaa ja tanssia ympäri salia oman kuulokemusiikin tahtiin. Tanssisin varmaan aina kuntosalilla sarjojen välissä, jos kehtaisin, mutta muut kun ei kuule sitä musaa, niin ois aika hassun näköstä :D

Ruokamäärään tottu kuitenkin nopeesti, vaikka veden kanssa on vieläkin vähän ongelmia. Se vaadittu pari litraa ottaa tosi koville ja tajuan aina iltasin, että noniin, en oo juonu tarpeeks vettä. Sit juon illalla tosi paljon ja ramppaan koko yön vessassa. Dieetin alussa myös huomasin, että oon herkutellu tajuamattani edes asiaa. Kun tuli tylsiä hetkiä, niin ihmettelin, että mites mulla on nyt näin tylsää, että mitä mä oon yleensä tehny tällasina hetkinä kun ei oo tekemistä. No käyny tietty jääkaapilla. Nyt on siis pitäny täyttää tylsät hetket ties millä tekemisellä ja nyt on huone siisti, tietokoneen kansiot järjestetty ja kouluhommatkin sujuu ihan hyvin.

Kiitos pakkaskelin, näytän erittäin tyhmältä ton huivini kanssa lenkillä ja tututkaan ei tiiä, että kuka oikein morjestaa. Ton lisäks niiden kahden villapaitani kanssa näytän ihan pulleelta eskimolta :D

Treenien kanssa on ollu tässä viime aikoina vähän vaikeeta, kun lokakuussa ensin reissasin Pariisissa ja sen jälkeen Kanarialla ja siitä pari viikkoa, niin sairastuin kolmeks viikoks mahdollisesti mykoplasman aiheuttamaan keuhkoputken tulehdukseen. Tää viime viikko on kuitenkin ollut nyt jo ihan kunnon treeniviikko ja entistä kovemmalla vaihteella vaan eteenpäin. Moni on ihmetelly sitä, että jääkö mulle aikaa mihinkään muuhun kun treenaan päivittäin, mutta mikä hassuinta on, niin mulla on aikaa varmaankin enemmän kun koskaan aiemmin. Kun ei enää elä vuorokauden aikojen vaan enemmänkin ruokakellon ja kolmen tunnin rytmin mukaan, niin näkee aikataulutkin ihan eri tavalla. Oon siis saanut arkeeni ihan erilaiset rutiinit, jotka antaa vapauksia treenaamisen lisäks työ- ja kouluhommien tekemiseen ja rentoutumiseenkin.

Mitä pidempi pakkaslenkki, sitä enemmän paleltaa ja väsyttää. Sit voikin nukahtaa villapaidassaan koiran kainaloon :)

Muutenkin mun dieetti on aiheuttanut suurta ihmetystä varsinkin mun pöperöiden kannalta. Tytöt muistaa lähes joka kerta tulla kurkkimaan teekissä, että mitä mun lautaselta tänään löytyy ja että onko mun jauhelihat paistettu nätisti vai ei :D Aamupuuro maitorahkan kera näyttää kuulemma ihan kamalalta ja Satu oli ystävällisesti tiskannu kaikki mun eväspurnukat ja kasannu ne yhteen paikkaan, että kuskasin sit kotiin melkeen 10 erilaista purkkia. On siis kiva, että porukka jaksaa tsempata, vaikka tuntuu, että välillä en mistään muusta puhukaan kun ikuisesta parhaasta ystävästäni - maitorahkasta. Laura on jo luvannu mulle, että se sanoo sit, kun sillä menee hermo mun dieettihöpinöihin. Vanhemmatkin koittaa kovasti ymmärtää, vaikka ei ne aina ihan osaakaan. Reippaasti ne on mua salille kuskannu ja varmistellu syömisten laitaa.

Mukavuudenhaluisen ihmisen unelma - ostin itselleni ihanat töppöset <3 Oon huidellu noissa sen jälkeen vaikka miten usein, noi on koeviikoilla ihan loistavat :D

Mutta mitä sitten dieetti on mulle tuonut? Ihan ekana sellasta ihan erilaista itsevarmuutta ja halua pitää itsestä huolta, kun tuntuu, että sen on ansainnut. Oon ehkä maailman laiskin meikkaaja, mutta nyt tekee mieli puunata itseään ja näyttää hyvältä, koska siltä myös oikeasti tuntuu. Kaiken mun äijämäisyyden alta on siis viimein löytynyt jotain naisellistakin! :D Toisena asiana voisin mainita sen, että miten mun ajatukset on muutenkin paljon kirkkaampia nykyään. Jaksan paljon paremmin, mikä on varsinkin ton kilpirauhasen kanssa tosi tärkeetä, koska se voi aiheuttaa helposti alakulosuutta ja varsinkin väsymystä. Entinen tunnesyöjä jos ahistuu jostain, niin lähtee ennemmin lenkille raikkaaseen ilmaan, mikä on oikeasti ihan mahtavan terapeuttista kävellä kuulokkeet päässä kirpeessä pakkasessa. Ylipäätään mun koko lenkkeilyinto on tosi ennennäkemätöntä, koska aiemmin meidän perheessä kiers vitsi, että ei mun kannata työntää nokkaani mihkään lenkille kun saan vielä ulkoilmamyrkytyksen. Ainoa miinus tossa lenkkeilyssä on se, että vaikka miten pitäisin sykkeen korkeella tai miten pukisin neljä kerrosta vaatetta päälle (näytän lenkille lähtiessä ihan eskimolta) niin silti mua paleltaa _aina_. Vilukissa mikä vilukissa :D

Pojot sille, joka keksii yhteyden näille. Taas yks tapa toteuttaa perfektionistisia piirteitään. Jauhelihapaketti, laskin, ruokavaaka, kynä ja paperia. Kuvasta puuttuu vielä useempi pakasterasia ja maalarinteippiä niiden merkkaamiseen :D
Noiden lisäks myös sellanen seikka, mikä tuottaa pieniä elämän iloja on se, että miä alan saavuttaa mun omaa liikkuvuutta takasin. Sitä ei oo ennen ees tajunnu, että miten vaikeeta esimerkiks lattialla kyykkiminen on ollu. Nykyään huomaa ihan selvän eron, että jos tiputtaa jotain lattialle, niin sitä ei tarvii enää könytä, vaan voi vaan kyykätä ja noukkia sen enempiä ähisemättä. Treenin myötä mun vanha polvivamma alkaa olla paljon paremmassa kunnossa, kun yliliikkuvat ja rustoruhjeiset polvet on saaneet ympärilleen tukevat lihakset. Aina sitä on kuunnellut fysioterapeutin ja vaikka kenen juttuja, että lihaksia polvien ympäriltä on kehitettävä. Ei sitä vaan tyhmä ymmärrä, ennenkun ite tuntee asian. Ainoa mikä mulla on ongelmana, on se, että mun takareidet ja pohkeet ei oo dieetin alottamisen jälkeen nähny varmaan yhtäkään rentoa päivää :D Vaikka miten venyttelen päivittäin (joskus myös keskellä lukion käytävää), niin ne on tosi kireet ja tästä hyvä esimerkki on se, että käveleminen tuntuu toisinaan ikävältä viiskin päivää takareisitreenin jälkeen.

Mutta kuten useempi on ihmetellyt, niin vaikka mittaakin kaiken, mitä syö, niin se ei estä nauttimasta ruoasta. Usein viikonloppusin tehdään kalaa, kun on enemmän aikaa laittaa ruokaa. Sitruuna-sinappilohta keitetyillä perunoilla.

Naama kukoistaa pahemmin kun teini-iässä, näemmä aineenvaihdunta on korostunut sielläkin nostaen kaikki pöpöt pintaan. Jippii. :D Ja mikä on hyvä plussa, niin kaksoset on alkanu pienentyä vähän ja niissä on, mitä pienentyä. Liivit ei oo isoja, mutta olkaimet on liian pitkät, vaikka ne on ihan tapissaan. Pitää keksiä joku solmu-patenttiratkasu, että ei tarvii vielä ostaa uusia. En viiti vielä vaatevarastoa lähteä uusimaan hirveesti, koska esimerkiks farkut jäis heti kuitenkin isoks. Käytän siis vyötä, koska muuten housut tippuis ihan koko ajan. Muutamia vaatekappaleita oon kuitenkin heittäny jo ihan kirppiskassiin, koska ne näyttää ihan siltä, että mun maha mahtuis niihin vaikka olisin 9. kuulla raskaana. En ymmärrä, miten en oo aiemmin tajunnu olevani niin iso. Sen lisäks myös, että oon niin hirveän lyhyt, niin mun pitää painaa tosi vähän että oon painoindeksissäni normaali ja oon hyväksyny sen ite, että en mä koskaan voi edes näyttää "laihalta". Enkä mä ees halua olla millään asteella laiha, mä haluan olla urheilullisen hyväkroppainen.

Ratkasin kaikki joululahjaongelmani ja tein marjaisia suklaatryffeleitä. Yhden söin itekin palkaks ja oli superhyviä :) Mun piti näemmä haastaa itteni, että pystynkö leipomaan jotain suklaasta mussuttamatta sitä liikaa.
 
Mitä voi tähän mennessä sanoa dieetistä, niin oon tosi onnellinen, että oon tähän lähtenyt ja koska oon tällanen jääräpää, niin en varmasti anna itteni luovuttaa. Oon myös tosi onnellinen siitä, että valkkasin Jennyn mun pt:ks ja ylipäätään palkkasin pt:n, koska nyt musta tuntuu, että vastaan itteni ja ystävieni ja perheeni lisäks tuloksistani myös ihmiselle, joka osaa nähdä ne sellasina lukuina, että edistyykö nyt hyvin vai meneekö nyt huonosti, että mitä pitää muuttaa. Ja kun miä oon ollu hyppimässä seinille, että apua mitä dieetille käy, kun keuhkoputkentulehus aiheutti vielä lisäks 8 päivän liikuntakiellon, niin Jenny otti asian ihan tyynen rauhallisesti, että kuunnellaan omaa oloa ja sen perusteella lähdetään sit liikenteeseen eikä hetkeäkään aiemmin. :) Ja onneks odotettiin, koska kunto on palautunu tosi nopeesti kohdilleen taudin jälkeen. Ton lisäks Jennyn treenit on ihan mahtavia, että olkatreenin jälkeen en saanu vesipulloa ylös enkä otetta ovenkahvasta. Ja saa koko ajan uusia elämyksiä, että mihin ei oo ees ite tiennykään pystyvänsä ja ei varmasti ilman sitä kannustusta ja erittäin tsemppaavaa huutamista pystyiskään :D Antaa voimaa omiinkin treeneihin kun kuulee koko ajan pienen pirun omalla olkapäällä, että vielä pari menee.


Tuntuu tosi hassulta, että ollaan vasta puolessavälissä, kun tuntuu, että tätä ois kestäny jo vaikka kuinka kauan. Oon ehtiny tässä välissä jo kyllästyä maitorahkaan, että oon korvannu sen lähes kokonaan rasvattomalla raejuustolla ja muutenkin ruokailuihin pitäis keksiä jotain uutta ja hauskaa, alkaa loppua erilaiset maustamistavat lihalle kesken. Mutta se on ihana tieto, että aikaa on vielä niin paljon jäljellä, niin ei ainakaan tarvii stressata kiirettä.  Ja tällä menolla ei tosiaankaan oo huolta siitä, etteikö se kokonaistavote -17kg toteutuis helmikuuhun mennessä :) Toiset 8 viikkoa ja pitkän matkaa vielä jäljellä.

Kokonaistulokset 8 viikon dieetin ajalta:

Painonpudotus -11 kg
Sentit vyötäröltä -19 cm
Fiilis: entistä odottavaisempi ja motivoituneempi kun dieetin alussa :)

tiistai 26. marraskuuta 2013

Puolivälitavoite saavutettu! Week seven

Moikka! Kuudes viikko meni edelleen sairastellessa, joten siksi tää hiljaisuus täälläkin :) Seittemännellä viikolla alotin jo lenkkeilemään varovasti ja kerran pääsin jo salillekin. Iskä on tosi tarkka siitä, että kipeenä ei saa liikkua ja varottikin tosi kovasti sydänlihaksentulehuksesta, niin oli vielä vähän rauhallisempi viikko. Ja kuvasaldokin on tosiaan sen mukanen, kamera ei kule mukana koskaan ja kamerakuvat on mitä on.

Pikkutarkan ihmisen unelma - värittää kiireessä yo-kuuntelun palloja :D
Ens viikolla onkin sitten koeviikko, jollon sen mahdollisen pienen lukemisen lisäks on aikaa joka päivälle lähtee lenkille tai salille :) Eli siinä missä nyt on pöpön kanssa kerinnyt panostaa kouluun, niin nyt kerkee koulusta myös treenaamaan. Jakso vaihtuu tossa parin viikon päästä ja mun uudessa jaksossa on parille päivälle vapaatunteja, joten pääsen sillon salille ja mulla on päällekkäin kaks liikunnan kurssia, kun on tavallinen liikunta ja wanhojentanssikurssi. Saa siis nyt hyvin loppukirittyä, kun kouluaikataulut mahdollistaa liikkumisen ja saa tarpeeks kertoja viikolle. Vielä kun saisin itteäni tsempattua viikonloppusinkin liikkeelle.

Ennen lumen tuloa lenkkimaisemissa oli tosi nätti auringonpaiste!


Viikko loppuu mulla lähes joka kerta samalla tavalla - perjantai-iltapäivän musikaalitreeneihin. Tää saa toimia samalla siis mainoksena, eli Leiri-musikaali pärähtää ilmoille tammikuun puolessavälissä ja se on tosiaan miun ja Ellan ja Juulian käsikirjottama ja varmasti viihdyttävä ja hauska, ainakin sen puolesta minkä verran sen eteen on tehty jo nyt töitä! Äänikin alko olla perjantaina jo ihan kunnossa, että pääs laulamaan jo ilman, että kuulosti keuhkotautiselta. Tällaset projektit on tosi kivoja, varsinkin kun tää on mun osalta jo toinen musikaali, että sinänsä tuttua touhua, mutta omalta osaltaan ihan erilainen ja omanlaisensa homma :)

Kalenteriin addiktoituneen ihmisen unelma - ostaa uus, siisti ja hyväntuoksuinen kalenteri ja vaihtaa tiedot sinne <3 Se on niin kaunis! Mietin, että mikskä kastaisin sen. Minulla _ei_ ole epäterve suhde kalenteriini :D

Perjantaina musikaalitreenien jälkeen istahdin bussiin ja lähdin Jyväskylään kultsin luo koko viikonlopuks. Istuin sit lähes koko lauantaipäivän työpalaverissa Keskisuomalaisella ja huijasin vähän ruokailujen kanssa... Oon ollu tosi tiukka itelleni, että vaikka oon ihan superjouluihminen ja joulu on vuoden parasta aikaa, niin en oo antanu itteni juoda glögiä tai syödä pipareita tai joulutorttuja. Tuolla oli sitten ruokana noita ja lisäks riisipuuroa, niin palkitsin itteni sitten siitä, kun olin ollu niin reipas ja pitäny itteni erossa noista :) Nyt voi sitten hyvillä mielin oottaa joulua tortuitta ja glögittä, koska sit ne maistuu paljon paremmalta kun on oottanu. Kyllä toi glögi maistu pitkästä aikaa niin mahottoman hyvältä, se on noista ainoa, jota on oikeasti tosi ikävä.

Sunnuntaina tapahtukin sitten pienoinen ihme tai ainakin ilonen yllätys. Miä saavutin väliaikatavotteeni eli -10 kg viikon etukäteen! :) Ens viikolla ois vasta ollu toi tavotteena, mutta olen laihtunut virallisesti -10.1kg seitsemässä viikossa. Matkaa on vielä jäljellä, mutta niin on onneks aikaakin. Ens viikolla palataan sitten vähän ahkerammissa ja varmasti syvällisemmissä tunnelmissa, että mitä tää eka puolikas on tuonut mukanaan.