sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Motivation is what gets you started, habit is what keeps you going.

Hei taas! Dieettitauko on ohi (tai ainakin maanantaina on, kun kuume on poissa...) ja onkin jo aika päästä taas liikenteeseen! Tauon aikana sitä vasta oikeasti huomaa, miten tärkeetä liikunta on niin fyysiselle kun henkisellekin hyvinvoinnille. Mulla on särkeny lähes joka päivä päätä ja olo on ihan voimaton ja veto on poissa. Ratkaisu siis on palata takaisin arkeen. :) Mutta muistellaas tässä välissä, että mitäs tän tauon aikana onkaan oikein tapahtunut! Kuvamateriaalia  ja asiaa on aika reilusti, mutta onhan sitä aikaakin tässä jo kulunut.




Ensimmäisenä tietenkin THE DAY, jota varten alunperin lähdettiin tekemään töitä. :) Heräsin aamulla 04:15 ja mulla oli viideltä kampaaja. Ollaan Tainan kanssa suunniteltu tota kampausta jo pidempään ja totesin, että mun pyöreillä kasvonmuodoilla nutturakampaus ei tuu kysymykseen, joten päädyttiin tollaseen toispuoleiseen kiharaan. Kampaus ei ollu päivän aikana kertaakaan tiellä ja oli vielä ihan edustuskunnossa kaks päivää virallisen päivän jälkeen, mutta sit piti jo pestä se pois. Kampauksen jälkeen hyppäsin toiselle puolelle samaa yritystä meikkiin ja siitä tuli kanssa aivan ihana. Se näytti tosi isolta ja tummalta sillon, että katoin ihan kauhuissani, mutta sit kun tuli se tanssisalin valaistus ja se pehmeni siinä päivän aikana, niin se oli aivan valtavan ihana. :) Mun silmät reagoi vähän niihin vahvoihin tuotteisiin myöhemmin, mutta ei onneks paljoa. Ostin sieltä myös päivää varten ihanan puuterin ja nyt ymmärrän, miksi jokaisella naisella pitäis olla hyvä puuteri.

Päivä oli ihana itsessään, vaikka puku ruokailun jälkeen alkoikin vähän kiristää ;) Puvun sisällä olevat luut oli tosi inhottavat, mutta kyllä kun niitä asetteli aina ennen tansseja, niin pärjäs koko päivän puku päällä. Kengät alko koskea loppuillasta, että vikat yleisövalssit oli aika tuskaa, mutta eiköhän jokaisella tuntunu vähän jo siinä vaiheessa. Viimesten tanssien jälkeen kävin nopsaan vaihtamassa vaatteet ja syömässä kotona ja sit tanssinkin kahteen asti aamuyöllä majan pöydillä :P Jatkot oli tosi hauskat ja seuraavana aamuna väsytti, kun oli valvonu 22 tuntia edeltävänä päivänä putkeen. Päivä oli itsessään kyllä tosi kiva, vaikka hujahtikin ohi tosi nopeesti. :)


Wanhojen jälkeen toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja leikkasin tukkani! :) Se näkyy paremmin tossa seuraavassa kuvassa, mutta oon ihan in löööv mun tukkaan! Mun ihana luottokampaaja Taina otti tukan ponnarille ja leikkas sen poikki. Laskettiin, että tukassa oli noin viiden vuoden verran kasvua ja värjäyksiä ja muuta, niin se oli jo ihan erivärinenkin, mitä mun juuret :D Onneks siitä pääs eroon, olo on niin kevyt! Hiustenleikkuu oli synttäripäivänä ja seuraavana päivänä kävinkin sit läpäsemässä inssini, jee! Ajoin sit tonttia ekana päivänä niin paljon kavereiden kanssa, että tuli ainakin meidän pienempi auto tutuks.

Uudella tukalla pääs sitten juhlistamaan synttäreitä kavereiden kanssa, että käytiin paikallisissa "baareissa". Oli kyllä aika pettymys, mutta pitää toivoa, että ne antaa vielä itsestään myöhemmin paremman kuvan :D Onneks on aina kaupunki ja isommat kuviot. Synttäreiden jälkeen aamulla otin kamat ja kävelin krapulassa tohon puolentoista kilsan päähän bussipysäkille (nyt tiedän, miksi krapulassa ei sais liikkua... vähän jos puhallututti), nappasin bussin Mikkeliin, juoksin junaan ja kohti Kajaania ja Vuokatin lomamökkiä. :) Katinkulta on ihana paikka, mutta tosiaan oli niin aurinkoiset kelit, että hiihtämään en _valitettavasti_ tänä vuonna päässyt ollenkaan. Oon aina ollu niin kova hiihtofani, että tosi traagista... :D Hiihto ei vaan sovi mulle, ennemmin lenkkeilen! Salilla kävin ja uimassa ja lenkkeilin ja sit käytiin keilaamassa, että siinä oli ihan tarpeeks yhdelle lomalle puuhaa. :) Opettelin myös ajamaan meidän Volvoa, joka on muuten pirun iso auto!



Sit kun piti tosissaan alkaa kerätä taas treenimotivaatiota, niin Helsingin GoExpo ja Helsinki Fitness tepsi siihen vaivaan oikein hyvin! :) Heitin mun messupromoottorijakun päälle ja näyttelijäkyltin rintaan ja lähdin kiertelemään messuja. Viime vuonna pysyttelin enemmän golfpuolella ja kävin vaan haaveilemassa fitnesspuolella urheilullisesta elämästä ja tänä vuonna olin ihan innoissani. Innostuin uusista proteiinituotteista ja ei tarvinnu ainakaan nälissään olla, kun oli jo ihan proteiiniähky. Toin kotia sieltä tosi hyvää soijamustikkajogurttia, proteiinisipsejä ja sit sain Helsinki Midnight Runin nätin paidan, oon aina halunnu tällasen. Kohti siis haavetta, että joskus siellä itsekin juoksisin. :) En oo koskaan ollu mikään superjuoksija, mutta toi ei näytä niin pahalta.

Kävin kattomassa noita Helsinki Fitness -kisoja ja yllätyin siitä, että noi kropat oli oikeesti tosi nättejä ja hyvännäkösiä, eikä sellasia tankin näkösiä muskelikasoja. Muutenkin rekvisiitat ja kaikki, niin toi näytti enemmän joltain Victoria's Secretiltä koko homma, olin positiivisesti yllättynyt. :) Tuli tosissaan itelle sit motivaatiota lähtee treenaamaan lisää, vaikka tässä nyt onkin jo painoa runsaasti lähtenyt. Ei musta koskaan fitnesstähteä tuu, mutta olis tollanen pylly ainakin kiva! Helsinki Fitnessin ja muun kiertelyn lisäks loppuajan olin sit iskän firman ständillä golfpuolella ja koitin näyttää nätiltä ja houkutella asiakkaita. Oli tosi kiva nähdä paljon tuttuja, kun kuitenkin kesään ja kesätöihin on vielä niin pitkä aika. Ehtii tässä vielä golfkärpänenkin purasta. :)


Messuista innostuneena suuntasin heti maanantaina sitten salille ja käytiin Laajavuoressa lenkkeilemässä lukion laskettelureissun aikana. Rinteeseen en uskaltautunu, kun en oo muutamaan vuoteen laskenu kun se aikanaan polvivamman takia kiellettiin. Nyt varmasti polvi kestäis, kun oon sitä senverran hyvin tän dieetin aikana kuntouttanu, mutta silti on jääny sellanen kammo lähteä uudestaan rinteeseen. Joku kaunis päivä vielä.

Lihas kehittyy levossa, sen huomas, että sai taas vähän nostaa painoja, mutta kyllä kunto tuntu olevan niin jumissa... Onneks sekin siitä sit pikkuhiljaa kun sai kroppaa lämmitettyä, niin alko painotkin nousta vähän vauhikkaammin. :) Painoa tuli kuukauden tauon aikana lisää n. 2kg, mikä ei ole liikaa ja on enimmäkseen just sellasta helposti pois lähtevää turvotusta. Vettä siis reippaasti taas naamariin, niin alkaa aineenvaihdunta taas vilkastua ja kävin viime viikolla verikokeessa taas, niin saa tyroksiiniarvotkin tukemaan tätä uutta nousua.

Jennyn kanssa tavataan huhtikuussa, että siihen asti treenaan nyt kuukauden verran yksinäni. Sillon katotaan sit jatkoa, että kun lähden treenaamaan sit pääasiallisesti nyt yksinäni, niin lähinnä ruokavalioiden puolesta, että miten voin tästä vielä tiukentaa ja mites sit kun haluan lopettaa, ettei kaikki tuu kerralla takasin. Matkaa on vielä jäljellä ja laskeskelin, että kun alle 70 kilon pääsin nyt tällä dieetillä, niin sit kun vaaka näyttää alle 60, niin oon tosi tyytyväinen. Kesäkunto siis tavoitteena, vaikka painon kanssa ei niin orjallinen tarviikaan olla. :) Enemmän siitä kiinni, että miltä tuntuu ja miltä näyttää kun että olis ihan laihdutuslaihdutusta.


Koska tässä on ennenkin ollu tietty kaava nähtävissä, niin heti kun treenimotivaatio alko olla kohdallaan, niin sain kuumeflunssan. Mä inhoon sitä, kun tää toistuu aina uusiks ja uusiks, että heti oon kipeenä. Muutama päivä on nyt ollut lepoa ja oon tehnyt töitä ja kouluhommia ja eilen kun kuume laski sopivasti, niin sain jonkun ihmemotivaatiopiikin ja tein kunnon kevätsiivouksen aina ikkunanpesusta lähtien ja asensin sit mun uudet kevätverhot ikkunaan. :) Oli jo aikakin vaihtaa ne jouluverhot pois, pidin niitä siks niin pitkään, että ne pimentää ihanasti... En saa unta, jos on liian valosaa, onneks mulla on nykyään toi ihan pimennysverho.

Miä jatkan nyt viimesen kuumelepopäivän viettämistä luonnonvalosta nauttien ja postista kolahtanutta Mondoa lukien. On myös ihana, kun kevään tullen alkaa Livillä kaikki puutarhaohjelmat! En oo koskaan ollu mikään puutarhaihminen, tosiaankaan, mutta noista tulee aina niin mahtava kevätfiilis. :) Miusta ei varmaan hetkeen taas kuulu mitään, koska ranskan kirjotuksiin on virallisesti 8 päivää. Mutta mistäs sitä tietää, vaikka pakenen lukemista tänne, ei oikein nappaa... Pitäkää mulle peukkuja. :) Au revoir!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti