tiistai 14. tammikuuta 2014

Voittajat ovat häviäjiä, jotka päättivät yrittää vielä kerran - week sixteen

Heh, sain viimein päivitettyä viikkomäärän, kun laskeskelin kalenterin kanssa. Oon syksyllä laskenu vahingossa ton puolenvälin pari viikkoa liian aikaseen, mutta mitäs se haittaa. Nää pari viikkoa on ollu vähän totuttelua treeniin takasin, kun joulu meni aika kehnosti sen suhteen. Päivät meni sairaalassa käydessä ja yöt murehtiessa, kun uudenvuodenyönä rakas mummuni siirtyi parempaan paikkaan. Nyt mulla on oma suojelusenkeli <3 Itkut on nyt itketty ja normaaliin arkeen palaaminen on aina vaan positiivista.

Paluu normaaliin arkeen on aina positiivista, vaikkakin se arki näyttäisi tältä :D En oo onneks hetkeen syöny purkkitonnikalaa. Kunnantalolla treenatessa onneks on kunnon mikro ja mahis laittaa ruokaa :D

Kävin tosiaan Helsingissä vaihtamassa mekkoni kolme kokoa pienempään, huhhuh :D Ihmetytti vähän itteänikin. Aiemmin kun kirosin sitä, että kuppikoko ei oo pienentyny oikein mihinkään, niin se todistettiin myös siellä pukuliikkeessä kun nekin sano, että oot muualta niin pieni jo, että puvun kokoon nähden alle ei mahdu liivejä. Pähkäily liivien kanssa siis ratkaistu, kun sinne ei edes mahdu sellaisia. Tarviin vielä tanssikengät ja korut ja sit pitäis keksiä, että mitä teen noiden olkaimien ja tukkani kanssa. Hommaa siis riittää ennen helmikuuta :)

Paino putoaa edelleen aika pientä vauhtia, mutta kyllä kiinteytymistä näkyy kropassa muuten. Lihashan painaa enemmän kuin läski ja nyt on vaan vähän vaikeeta saada noi viimeset kilot pois. Lihaksia tosiaan alkaa pikkuhiljaa muodostua, mikä on tosi hassua. En mä oo tottunu olemaan urheilullisen näkönen :D Samalla voisin huomauttaa, että vaikka näemmä aina kun otan kuvan tänne salilta, niin mulla on toi sama paita ja se on joku huono karma. Mun pitää ottaa ens kerralla todiste, että "kyllä, minulla on enemmän kuin yksi salipaita" :D

Suoraan kun tulin Helsingistä, niin lähdin Jennyn kanssa salille ja tein elämäni hirveimmän jalkatreenin. Sarjan jälkeen piti istua alas, kun tuntu, ettei jalat pidä enää hetkeäkään. Mun piti ihan tosissani raahata itteni ne portaat takasin ylös ja sit kävelin vielä siitä pari kilsaa, niin kävely tuntu ihan hassulta ja näyttikin siltä, kun jalat ei tuntunu enää kantavan. Venyttelin heti sen jälkeen ja vielä pari tuntia siitä, mutta silti olin koko loppuviikon ihan jumissa! Musikaalitreeneissä tanssiessa oli ihan hirveetä, kun ei päässy kunnolla alas kuvioissa reisien takia :D Ihan armottomat maitohapot, ettei oo ikkään ollu samanlaisia!

Treeneissä voi vaikka ottaa pienet nokoset takin alla. Ei haitannut valo ja oli ainakin lämmintä. :)

Eilen maanantaina kävin sitten ajamassa Lievestuoreella liukasradalla ja se oli tosi hauskaa. Jarrutusmatkoja ja kaarteessa jarrutusta jäisellä pinnalla. Kaikki selvis ehjin nahoin, vaikka vähän aluks pelottikin. Ens viikolla on kirjallinen koe ja siitä kolme viikkoa, niin synttärit ja inssi. Kääääääk. Musikaalin suhteen homma etenee tosi paljon, ollaan nyt jo Kunnantalolla harjottelemassa ja tällä viikolla tosiaan on ensin yks treenipäivä, sitten kenraalit ja loppuviikko meneekin esityksissä. Jännittää jo vähän, kun on viimesiä puvustusjuttuja menossa ja rekvisiitan keräilyä, ettei tarvis tanssia enää toista kertaa kahdella saman jalan kengällä, niinkun viimeks vahingossa kävi :D Mutta tervetuloa kaikki katsomaan, että miten sitä luonnistuukaan laulu ja tanssi ja ainiin, näytteleminenkin. Ensi viikkoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti