sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Squat like Channing Tatum is watching - week eight - PUOLIVÄLI !

Hjellurei ja erittäin hellät tunteet! :) Täten olen virallisesti saavuttanut puolenvälin dieetissäni ja aattelinkin nyt vähän valasta mun fiiliksiä tästä koko projektista ja siitä, mitä se on tuonut mulle tähän vaiheessa. Varoitus, syvällistä tekstiä siis tulossa. Ensinnäkin, vaikka suomalaiset tätä tosi paljon vierastaakin, niin miä voin sanoa, että oon oikeasti ylpeä itsestäni. Kuvittelin, että elämä ilman leipää tai sellasia asioita, mihin on tottunu, olis ihan kamalaa. Tai että mun pitäis elää puol vuotta ihan rajotettua elämää ja suurinpiirtein kitkuttaa hirveässä nälässä. Todellisuus iski tosi nopeesti kuitenkin, kun tuntu että ruoan määrään tukehtuu ja ison aamupalan jälkeen ekat pari tuntia teki mieli kieriä lukion portaita ylös kun kävely tuntu täyden mahan kanssa niin hirveeltä :D
 
Ehkä parhaita hetkiä ikinä on olla yksin kuntosalilla, kun ei tarvii miettiä, että näyttääkö hassulta treenatessaan ja voi sarjojen välissä vaikka ottaa pari peiliteinikuvaa ja tanssia ympäri salia oman kuulokemusiikin tahtiin. Tanssisin varmaan aina kuntosalilla sarjojen välissä, jos kehtaisin, mutta muut kun ei kuule sitä musaa, niin ois aika hassun näköstä :D

Ruokamäärään tottu kuitenkin nopeesti, vaikka veden kanssa on vieläkin vähän ongelmia. Se vaadittu pari litraa ottaa tosi koville ja tajuan aina iltasin, että noniin, en oo juonu tarpeeks vettä. Sit juon illalla tosi paljon ja ramppaan koko yön vessassa. Dieetin alussa myös huomasin, että oon herkutellu tajuamattani edes asiaa. Kun tuli tylsiä hetkiä, niin ihmettelin, että mites mulla on nyt näin tylsää, että mitä mä oon yleensä tehny tällasina hetkinä kun ei oo tekemistä. No käyny tietty jääkaapilla. Nyt on siis pitäny täyttää tylsät hetket ties millä tekemisellä ja nyt on huone siisti, tietokoneen kansiot järjestetty ja kouluhommatkin sujuu ihan hyvin.

Kiitos pakkaskelin, näytän erittäin tyhmältä ton huivini kanssa lenkillä ja tututkaan ei tiiä, että kuka oikein morjestaa. Ton lisäks niiden kahden villapaitani kanssa näytän ihan pulleelta eskimolta :D

Treenien kanssa on ollu tässä viime aikoina vähän vaikeeta, kun lokakuussa ensin reissasin Pariisissa ja sen jälkeen Kanarialla ja siitä pari viikkoa, niin sairastuin kolmeks viikoks mahdollisesti mykoplasman aiheuttamaan keuhkoputken tulehdukseen. Tää viime viikko on kuitenkin ollut nyt jo ihan kunnon treeniviikko ja entistä kovemmalla vaihteella vaan eteenpäin. Moni on ihmetelly sitä, että jääkö mulle aikaa mihinkään muuhun kun treenaan päivittäin, mutta mikä hassuinta on, niin mulla on aikaa varmaankin enemmän kun koskaan aiemmin. Kun ei enää elä vuorokauden aikojen vaan enemmänkin ruokakellon ja kolmen tunnin rytmin mukaan, niin näkee aikataulutkin ihan eri tavalla. Oon siis saanut arkeeni ihan erilaiset rutiinit, jotka antaa vapauksia treenaamisen lisäks työ- ja kouluhommien tekemiseen ja rentoutumiseenkin.

Mitä pidempi pakkaslenkki, sitä enemmän paleltaa ja väsyttää. Sit voikin nukahtaa villapaidassaan koiran kainaloon :)

Muutenkin mun dieetti on aiheuttanut suurta ihmetystä varsinkin mun pöperöiden kannalta. Tytöt muistaa lähes joka kerta tulla kurkkimaan teekissä, että mitä mun lautaselta tänään löytyy ja että onko mun jauhelihat paistettu nätisti vai ei :D Aamupuuro maitorahkan kera näyttää kuulemma ihan kamalalta ja Satu oli ystävällisesti tiskannu kaikki mun eväspurnukat ja kasannu ne yhteen paikkaan, että kuskasin sit kotiin melkeen 10 erilaista purkkia. On siis kiva, että porukka jaksaa tsempata, vaikka tuntuu, että välillä en mistään muusta puhukaan kun ikuisesta parhaasta ystävästäni - maitorahkasta. Laura on jo luvannu mulle, että se sanoo sit, kun sillä menee hermo mun dieettihöpinöihin. Vanhemmatkin koittaa kovasti ymmärtää, vaikka ei ne aina ihan osaakaan. Reippaasti ne on mua salille kuskannu ja varmistellu syömisten laitaa.

Mukavuudenhaluisen ihmisen unelma - ostin itselleni ihanat töppöset <3 Oon huidellu noissa sen jälkeen vaikka miten usein, noi on koeviikoilla ihan loistavat :D

Mutta mitä sitten dieetti on mulle tuonut? Ihan ekana sellasta ihan erilaista itsevarmuutta ja halua pitää itsestä huolta, kun tuntuu, että sen on ansainnut. Oon ehkä maailman laiskin meikkaaja, mutta nyt tekee mieli puunata itseään ja näyttää hyvältä, koska siltä myös oikeasti tuntuu. Kaiken mun äijämäisyyden alta on siis viimein löytynyt jotain naisellistakin! :D Toisena asiana voisin mainita sen, että miten mun ajatukset on muutenkin paljon kirkkaampia nykyään. Jaksan paljon paremmin, mikä on varsinkin ton kilpirauhasen kanssa tosi tärkeetä, koska se voi aiheuttaa helposti alakulosuutta ja varsinkin väsymystä. Entinen tunnesyöjä jos ahistuu jostain, niin lähtee ennemmin lenkille raikkaaseen ilmaan, mikä on oikeasti ihan mahtavan terapeuttista kävellä kuulokkeet päässä kirpeessä pakkasessa. Ylipäätään mun koko lenkkeilyinto on tosi ennennäkemätöntä, koska aiemmin meidän perheessä kiers vitsi, että ei mun kannata työntää nokkaani mihkään lenkille kun saan vielä ulkoilmamyrkytyksen. Ainoa miinus tossa lenkkeilyssä on se, että vaikka miten pitäisin sykkeen korkeella tai miten pukisin neljä kerrosta vaatetta päälle (näytän lenkille lähtiessä ihan eskimolta) niin silti mua paleltaa _aina_. Vilukissa mikä vilukissa :D

Pojot sille, joka keksii yhteyden näille. Taas yks tapa toteuttaa perfektionistisia piirteitään. Jauhelihapaketti, laskin, ruokavaaka, kynä ja paperia. Kuvasta puuttuu vielä useempi pakasterasia ja maalarinteippiä niiden merkkaamiseen :D
Noiden lisäks myös sellanen seikka, mikä tuottaa pieniä elämän iloja on se, että miä alan saavuttaa mun omaa liikkuvuutta takasin. Sitä ei oo ennen ees tajunnu, että miten vaikeeta esimerkiks lattialla kyykkiminen on ollu. Nykyään huomaa ihan selvän eron, että jos tiputtaa jotain lattialle, niin sitä ei tarvii enää könytä, vaan voi vaan kyykätä ja noukkia sen enempiä ähisemättä. Treenin myötä mun vanha polvivamma alkaa olla paljon paremmassa kunnossa, kun yliliikkuvat ja rustoruhjeiset polvet on saaneet ympärilleen tukevat lihakset. Aina sitä on kuunnellut fysioterapeutin ja vaikka kenen juttuja, että lihaksia polvien ympäriltä on kehitettävä. Ei sitä vaan tyhmä ymmärrä, ennenkun ite tuntee asian. Ainoa mikä mulla on ongelmana, on se, että mun takareidet ja pohkeet ei oo dieetin alottamisen jälkeen nähny varmaan yhtäkään rentoa päivää :D Vaikka miten venyttelen päivittäin (joskus myös keskellä lukion käytävää), niin ne on tosi kireet ja tästä hyvä esimerkki on se, että käveleminen tuntuu toisinaan ikävältä viiskin päivää takareisitreenin jälkeen.

Mutta kuten useempi on ihmetellyt, niin vaikka mittaakin kaiken, mitä syö, niin se ei estä nauttimasta ruoasta. Usein viikonloppusin tehdään kalaa, kun on enemmän aikaa laittaa ruokaa. Sitruuna-sinappilohta keitetyillä perunoilla.

Naama kukoistaa pahemmin kun teini-iässä, näemmä aineenvaihdunta on korostunut sielläkin nostaen kaikki pöpöt pintaan. Jippii. :D Ja mikä on hyvä plussa, niin kaksoset on alkanu pienentyä vähän ja niissä on, mitä pienentyä. Liivit ei oo isoja, mutta olkaimet on liian pitkät, vaikka ne on ihan tapissaan. Pitää keksiä joku solmu-patenttiratkasu, että ei tarvii vielä ostaa uusia. En viiti vielä vaatevarastoa lähteä uusimaan hirveesti, koska esimerkiks farkut jäis heti kuitenkin isoks. Käytän siis vyötä, koska muuten housut tippuis ihan koko ajan. Muutamia vaatekappaleita oon kuitenkin heittäny jo ihan kirppiskassiin, koska ne näyttää ihan siltä, että mun maha mahtuis niihin vaikka olisin 9. kuulla raskaana. En ymmärrä, miten en oo aiemmin tajunnu olevani niin iso. Sen lisäks myös, että oon niin hirveän lyhyt, niin mun pitää painaa tosi vähän että oon painoindeksissäni normaali ja oon hyväksyny sen ite, että en mä koskaan voi edes näyttää "laihalta". Enkä mä ees halua olla millään asteella laiha, mä haluan olla urheilullisen hyväkroppainen.

Ratkasin kaikki joululahjaongelmani ja tein marjaisia suklaatryffeleitä. Yhden söin itekin palkaks ja oli superhyviä :) Mun piti näemmä haastaa itteni, että pystynkö leipomaan jotain suklaasta mussuttamatta sitä liikaa.
 
Mitä voi tähän mennessä sanoa dieetistä, niin oon tosi onnellinen, että oon tähän lähtenyt ja koska oon tällanen jääräpää, niin en varmasti anna itteni luovuttaa. Oon myös tosi onnellinen siitä, että valkkasin Jennyn mun pt:ks ja ylipäätään palkkasin pt:n, koska nyt musta tuntuu, että vastaan itteni ja ystävieni ja perheeni lisäks tuloksistani myös ihmiselle, joka osaa nähdä ne sellasina lukuina, että edistyykö nyt hyvin vai meneekö nyt huonosti, että mitä pitää muuttaa. Ja kun miä oon ollu hyppimässä seinille, että apua mitä dieetille käy, kun keuhkoputkentulehus aiheutti vielä lisäks 8 päivän liikuntakiellon, niin Jenny otti asian ihan tyynen rauhallisesti, että kuunnellaan omaa oloa ja sen perusteella lähdetään sit liikenteeseen eikä hetkeäkään aiemmin. :) Ja onneks odotettiin, koska kunto on palautunu tosi nopeesti kohdilleen taudin jälkeen. Ton lisäks Jennyn treenit on ihan mahtavia, että olkatreenin jälkeen en saanu vesipulloa ylös enkä otetta ovenkahvasta. Ja saa koko ajan uusia elämyksiä, että mihin ei oo ees ite tiennykään pystyvänsä ja ei varmasti ilman sitä kannustusta ja erittäin tsemppaavaa huutamista pystyiskään :D Antaa voimaa omiinkin treeneihin kun kuulee koko ajan pienen pirun omalla olkapäällä, että vielä pari menee.


Tuntuu tosi hassulta, että ollaan vasta puolessavälissä, kun tuntuu, että tätä ois kestäny jo vaikka kuinka kauan. Oon ehtiny tässä välissä jo kyllästyä maitorahkaan, että oon korvannu sen lähes kokonaan rasvattomalla raejuustolla ja muutenkin ruokailuihin pitäis keksiä jotain uutta ja hauskaa, alkaa loppua erilaiset maustamistavat lihalle kesken. Mutta se on ihana tieto, että aikaa on vielä niin paljon jäljellä, niin ei ainakaan tarvii stressata kiirettä.  Ja tällä menolla ei tosiaankaan oo huolta siitä, etteikö se kokonaistavote -17kg toteutuis helmikuuhun mennessä :) Toiset 8 viikkoa ja pitkän matkaa vielä jäljellä.

Kokonaistulokset 8 viikon dieetin ajalta:

Painonpudotus -11 kg
Sentit vyötäröltä -19 cm
Fiilis: entistä odottavaisempi ja motivoituneempi kun dieetin alussa :)

7 kommenttia:

  1. Hyvä Sannis! ♥ Täällä kans aloteltu elämäntaparemonttia ja eksytty syksyn myötä kuntosalille. Mulla on kans samoja fiiliksiä kun on lähes yksin salilla, mut meillä on valvontakamerat ja tiedän et uimavalvojat vahtii niitä työnsä ohella, joten en oo ihan kehdannu! :D Haha. Tsemppiä, varmasti saat pudotettua vielä sen 6kg ennen Helmikuuta tolla motivaatiolla!

    T. Ano aasinkesyttäjä. ;D

    VastaaPoista
  2. Jatkoa: En oo siis kehdannu ruveta tanssimaan ja jammailemaan salilla vaikka mieli tekis aina ko sattuu tuleen joku hyvä biisi! :D

    VastaaPoista
  3. Kiitti Johanna <3 Vitsi teillä on tollanen luksus kun valvontakamerat, wow! :D Onneks meidän salilla ei oo sellasia, niin voi vetää ihan omat salijamit kun ei oo muita paikalla. Voisit yllättää ne uimavalvojat vetämällä kunnon moovit :D

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa tosi hyvälle ! Ja kyllä huomaa että oot laihtunu kun käytövällä tuut vastaan! jatka samaan malliin, tuut vielä loistamaan ! Oon siitä ihan varma! Zempppiii vielä! :)

    VastaaPoista
  5. Voi ihanaa että sun projekti etenee! Mäkin hankin viime viikolla kuntosalijäsenyyden ja oon ihan innoissani, koska vaikka oonkin pienikokonen niin mulla on maailman huonoimmat elämäntavat ja vihdoinkin saan oikeesti mahdollisuuden muuttaa elämäntapojani parempaan päin! :) huomenna on tapaaminen pt:n kanssa ja jännittää ihan sikana! Hullusti tsemppiä jatkoon, sä kyllä pystyt siihen ♥

    VastaaPoista
  6. Hei ihan mahtavaa! Tosi hienoa edistymistä. :-) Oon ite reenaillu vähän vaihtelevalla motivaatiolla ja tietotaidolla (!!!! voi kun olisin alusta asti tiennyt joitakin asioita) pyöreesti pari vuotta.
    Sulla vaikuttaa olevan ihan hurjan hyvä motivaatio, niin pidä siitä kiinni. Jos ei luovuta niin ei voi hävitä;) Ja jos tulevaisuudessa tulee tilanne ettei mikään treeni kiinnosta, niin kannattaa muistaa se, että jos nyt jättää kesken, niin sitä miettii sitten kuukausien tai vuosienkin päästä että "mitä jos oisinkin jatkanut.."

    Tsemppiä! :-)

    ps. ite ainakin danssailen aika estottomasti salilla.. :D Eihän ne mun musiikkeja kuule, mutta se keventää hullusti mieltä kun antaa mennä vaan. Toisinaan ihmiset kattoo vähän hassusti, mutta se ns. vakioporukka on jo ihan tottunut siihen että se yks tyttö on vissiin vähän pöpi..

    VastaaPoista
  7. Anonyymi: Kiitos! :)

    Ella: Kuulostaa sullakin hyvältä! :) Pt on kyllä hyvä ratkasu, sillä mäkin luulin tietäväni, mitä pitää tehä ja miten syödä ja mitkä liikkeet tekee mitäkin. En sit tosiaankaan tienny vielä mitään :D

    Taisa: Kiitos! :) Pitää muistaa toi. Ja mä muistankin, että katoin ihan kateellisena kun oot niin urheilullisen näkönen :D Vitsi mäkin haluan tanssia salilla! Meidän sali on pienen kunnan ainoa ja pelkästään se, että kiipesin kahen penkin päälle tekemään sumokyykkyjä aiheutti hilpeyttä viereisten laitteiden mummuissa :D

    VastaaPoista