maanantai 4. marraskuuta 2013

Ready to rumble - week five

Back in business! Dieetti on polkaistu käyntiin taas erittäin kiireisen lokakuun jälkeen ja on tosi kivaa, että saa taas tasasen rytmin tähän touhuun, niin ruokailun kun liikunnankin osalta. Sunnuntaina tuntu "tavallisen" ruoan syöminen kun viimeselta aterialta ja oli sellanen olo, että en tulis näkemäänkään ruokaa seuraavaan viiteen vuoteen :D Traagista. No ei, jouluun on tän viikon maanantaista 48 päivää eli sit saa nauttia!

Kävin kattomassa tällasta palloa, joka hurmas miut ihan kokonaan <3 Kuva Jonna Pynnönen

Farkut mahtu maanantaiaamuna ilosesti taas jalkaan, niissä on onneks tän painonpudotuksen myötä reippaasti löysää, niin ei pieni mahan turvotus haitannut :D Mun rusketus näyttää tosi kivalta valkosta paitaa vasten, mutta musta tuntuu, että se saa mut näyttämään paljon pyöreemmältä. Eka treenipäivä alko aika kehnosti, nimittäin mun ruokavaaka alko temppuilla ja mittasin siis parin päivän ruoat ihan väärin, josta kärsin lähinnä siinä, että teki mieli kokoajan jotain makeeta, kun tajusin vasta tiistaina, että oon mitannu silmämääräsesti ihan päin mäntyjä :D Vaaka toimii nyt onneks, buuttasin irrottamalla pariston pohjasta. Plus maanantaina jätin mun saliponnarin kotia (roikkuu yleensä aina ranteessa), niin olin ihan hukassa ja eikun soitto Iinalle, että tuotko matkalla mulle ponnareita kaupasta... Noh, lopputuloshan se, että se oli oikein ystävällisesti valkannut mulle kaupan karmeimman näkösen violetin donitsin ihan piruuttaan :) Kiitti... Ton tragedian lisäks oon rikkonu mun salikuulokkeet ja mun piti treenata tollaset lentoyhtiön löysät kuulokkeet päässä, joka varmasti näytti erittäin mielenkiintoselta. Menen siis ensi viikolla ostamaan uudet :D
 
Salipaita on ihan hirveän iso jo, roikkuu ihan muodottomasti mahan kohalta :D

Tiistaina suuntasin lenkille vaikka vähän eilisen jalka-selkä-treenin jälkeen kolottikin ja otti koville kun ei oo tullu lenkkeiltyä taas aikoihin. Ihan normaalissa ajassa vedin sen perus 8km, vaikka jaloista ei tuntunukaan hirveästi lähtevän energiaa. Alko naurattaa jossain vaiheessa, että miten ottaa alussa taas koville, kun kävelin metsäoikopolkua ja mun mielestä siellä tuoksu ihan suklaavanukkaalta :D Toivetuoksuja. Oon saanu tällä viikolla tosi hyvin juotua vettä, mikä on ollu mulle aiemmin varsinainen mahdottomuus. En tiiä, onko mun kroppa jotenkin nyt keksiny, että se tarviikin vettä. Plus oon hamstrannu onnessani nyt noilta reissuilta ulkomaisia vesipulloja, koska kun pullo on leveempi ja matalampi, niin se näyttää mun silmiin pienemmältä ja näin sen sisällä oleva vesimäärä vähemmältä :D Vaikka eihän niin tietenkään ole. Saan tällä tavalla kuitenkin huijattua itteäni oikein sopivasti. Ja sit juoksenkin koko päivän vessassa.

Keskiviikon treeni meni paljon paremmin ja sain tehtyä tosi hyvin jo ja torstaina lenkkeilin koulusta kotia, vaikka vähän vilponen meinaskin tulla. On se nyt oikeasti kumma, kun pipo, hanskat, pitkät kalsarit ja pitkähihanen paita + tietty takki ja tuulipukuhousut ei riitä lämmikkeeks :D Se kyllä sitten kostautukin. Perjantaina iski ihan armoton väsymys ja olin jossain vaiheessa iltaa nukahtanu niin, että heräsin klo 20. Jäi siis treenit välistä ja ruokarytmi heitti ihan häränpyllyä. Musta huomaa niin selkeesti, millon on flunssa tulossa, kun eka tulee väsy ja sitten alkaa särkeä päätä.

Matkaa on vielä jälellä, mutta pieniä askelia tulee koko ajan :)

Perjantaina oli kuitenkin tosi ihana tapahtuma kaupassa, kun yks vanha tuttu tuli tervehtimään kun oli ensin tuijottanu mua ihan hirveän pitkään, että miten musta on tullu niin "pieni". Tulee hyvä fiilis, että muutkin alkaa nähdä mun tuloksia, etten oo ainoa joka tuntee ja näkee vaa'an lukemat ja mittanauhan sentit. :) Lauantaina heitin vaan pienen lenkin, kun olo oli edelleen sellanen, että flunssa olis tulossa. Se kuitenkin parani siitä sit iltaa kohti ja suuntasin Elinan synttäreille. Tällaset illanistujaiset ja muut on mulle henkilökohtanen haaste, kun muut ottaa alkoholia ja syö sipsiä ja kakkua ja kaikkea mahollista ja mun pitää pitää itseni niistä erossa. Mutta mieluummin oon ystävieni kanssa selvinpäin ja maitorahkalinjalla, kun en ollenkaan. Join koko illan kivennäisvettä ja pepsimaxia, jotka on sallittuja mun ruokavaliossa ja söin siellä sitten omia ruokia ja palkitsin itseni yhdellä teelusikallisella kakkua ja se oli ihan tarpeeks :) Sipsit on aina ollu mun heikkous, niin nytkin esimerkiks haistoin sitä pussia ja olin tyytyväinen. Niin sitä ihminen saa muutettua tapojaan.

Meikit naamaan, tukka nätisti ja maitorahkalinjalle! :D Mua naurattaa, kun mun olkalihas on isompi kun muu käsi, hassua. Mutta ihan positiivista nähä täällä joskus kuva ihan nättinä, eikä aina naama miten sattuu ja tukka saliponnarilla :D
Sunnuntaina olo oli niin mahottoman tukkonen, että aattelin parannella itteäni, että pääsen maanantaina liikenteeseen taas. Ja mikä on lopputulos, heräsin maanantaiaamuna siihen, että olo on kun jyrän alle jääneellä, tasapainoilen yskän, flunssan, poskiontelontulehuksen ja vilunväristysten kanssa ja treenit jää välistä taas muutamaks päiväks. Tää ei ole oikeasti kivaa, koska onnistun tulemaan aina kipeeks, kun treenit alkaa luistaa. Mulla alkaa mennä tähän kaavaan hermo. Tän ja muutaman seuraavan päivän cocktail on siis tämä:


Sinkkiä, monivitamiini, omega-3, parasetamoli ja roppakaupalla teetä. Viikon tulokset oli aika huonot, että paino jumittaa paikallaan ja senttejäkään ei ollu lähteny muutamaa enempää vyötäröltä. Toisaalta järkeilin sen niin, että kun viimeks lähti neljässä viikossa -11cm, niin mulla on aina ollu muuhun keskivartaloon nähden sen verran kaponen vyötärö, että ei siitä enää voikaan lähteä tollasia huippusummia, koska muutaman sentin päästä tulee kylkiluut vastaan. Nyt vaan uus vaihe silmään, kunhan täältä sängyn pohjalta pääsee ylös. Palataan toivottavasti terveemmissä merkeissä pian!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti