tiistai 26. marraskuuta 2013

Puolivälitavoite saavutettu! Week seven

Moikka! Kuudes viikko meni edelleen sairastellessa, joten siksi tää hiljaisuus täälläkin :) Seittemännellä viikolla alotin jo lenkkeilemään varovasti ja kerran pääsin jo salillekin. Iskä on tosi tarkka siitä, että kipeenä ei saa liikkua ja varottikin tosi kovasti sydänlihaksentulehuksesta, niin oli vielä vähän rauhallisempi viikko. Ja kuvasaldokin on tosiaan sen mukanen, kamera ei kule mukana koskaan ja kamerakuvat on mitä on.

Pikkutarkan ihmisen unelma - värittää kiireessä yo-kuuntelun palloja :D
Ens viikolla onkin sitten koeviikko, jollon sen mahdollisen pienen lukemisen lisäks on aikaa joka päivälle lähtee lenkille tai salille :) Eli siinä missä nyt on pöpön kanssa kerinnyt panostaa kouluun, niin nyt kerkee koulusta myös treenaamaan. Jakso vaihtuu tossa parin viikon päästä ja mun uudessa jaksossa on parille päivälle vapaatunteja, joten pääsen sillon salille ja mulla on päällekkäin kaks liikunnan kurssia, kun on tavallinen liikunta ja wanhojentanssikurssi. Saa siis nyt hyvin loppukirittyä, kun kouluaikataulut mahdollistaa liikkumisen ja saa tarpeeks kertoja viikolle. Vielä kun saisin itteäni tsempattua viikonloppusinkin liikkeelle.

Ennen lumen tuloa lenkkimaisemissa oli tosi nätti auringonpaiste!


Viikko loppuu mulla lähes joka kerta samalla tavalla - perjantai-iltapäivän musikaalitreeneihin. Tää saa toimia samalla siis mainoksena, eli Leiri-musikaali pärähtää ilmoille tammikuun puolessavälissä ja se on tosiaan miun ja Ellan ja Juulian käsikirjottama ja varmasti viihdyttävä ja hauska, ainakin sen puolesta minkä verran sen eteen on tehty jo nyt töitä! Äänikin alko olla perjantaina jo ihan kunnossa, että pääs laulamaan jo ilman, että kuulosti keuhkotautiselta. Tällaset projektit on tosi kivoja, varsinkin kun tää on mun osalta jo toinen musikaali, että sinänsä tuttua touhua, mutta omalta osaltaan ihan erilainen ja omanlaisensa homma :)

Kalenteriin addiktoituneen ihmisen unelma - ostaa uus, siisti ja hyväntuoksuinen kalenteri ja vaihtaa tiedot sinne <3 Se on niin kaunis! Mietin, että mikskä kastaisin sen. Minulla _ei_ ole epäterve suhde kalenteriini :D

Perjantaina musikaalitreenien jälkeen istahdin bussiin ja lähdin Jyväskylään kultsin luo koko viikonlopuks. Istuin sit lähes koko lauantaipäivän työpalaverissa Keskisuomalaisella ja huijasin vähän ruokailujen kanssa... Oon ollu tosi tiukka itelleni, että vaikka oon ihan superjouluihminen ja joulu on vuoden parasta aikaa, niin en oo antanu itteni juoda glögiä tai syödä pipareita tai joulutorttuja. Tuolla oli sitten ruokana noita ja lisäks riisipuuroa, niin palkitsin itteni sitten siitä, kun olin ollu niin reipas ja pitäny itteni erossa noista :) Nyt voi sitten hyvillä mielin oottaa joulua tortuitta ja glögittä, koska sit ne maistuu paljon paremmalta kun on oottanu. Kyllä toi glögi maistu pitkästä aikaa niin mahottoman hyvältä, se on noista ainoa, jota on oikeasti tosi ikävä.

Sunnuntaina tapahtukin sitten pienoinen ihme tai ainakin ilonen yllätys. Miä saavutin väliaikatavotteeni eli -10 kg viikon etukäteen! :) Ens viikolla ois vasta ollu toi tavotteena, mutta olen laihtunut virallisesti -10.1kg seitsemässä viikossa. Matkaa on vielä jäljellä, mutta niin on onneks aikaakin. Ens viikolla palataan sitten vähän ahkerammissa ja varmasti syvällisemmissä tunnelmissa, että mitä tää eka puolikas on tuonut mukanaan.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme - week six

Äääääätshiu! Tässä tän viikon tunnelmat. Maanantaina olo oli niin hirveä, että oli pakko jäädä koulusta kotia nukkumaan ja tankkaamaan itseään hirveällä vitamiinimäärällä. Teetä monta kuppia päivässä, iso annos sinkkiä, paljon vitamiinia ja todellakin lepoa. Tiistaina oli pakko suunnata jo koulua kohti ja käydä tekemässä yks haastattelu Suomen Lukiolaisten Liitolle, mutta kyllä sai rauhallisesti kävellä, että selvis kylmässä ilmassa mihinkään. Kävin myös hakemassa itelleni paikallisesta elektroniikkaliikkeestä mahdollisimman halvat uudet salikuulokkeet ja löysin tarjouksesta sellaset superbassotulppakuulokkeet, että niitä kun testiajo puhelimen salisoittolistalla, niin tuli ihan salifiilis ja ikävä sinne. Mene nyt pois, tyhmä tauti!


Maitorahkan kaverina yleensä olevat marjat on vaihtunu satsumiin ja veden lisäks muu juominen teehen sekä yskänlääkkeeseen. Vaikka satsumat ei mun ruokavalioon sinänsä kuulukaan, niin kyllä jos ihminen huijaamisen iloks haluais dieetistään huijata, niin satsumat olis varmaan se viimenen asia mitä pistelis suuhunsa :D Paino oli pudonnut kuitenkin vähän tän viikon aikana, mistä täytyy vaan olla ilonen, että se on pudonnu ollenkaan. Sängyssä makaamalla ei mitään hirveetä tulosta voikaan tehdä, sen nyt tiedostaa jokainen.


Kun treenit on jääny välistä, niin sitä löytää aikaa kaikenlaiselle turhuudelle. Mulla on tapana aina marraskuun tullessa alkaa neuloa, vaikka sitä en tosiaan edes osaa kunnolla tehdä :D Osaan tehdä töppöset ja kaulaliinan, eli pelkkää oikeata ja sitten kaventaa. Löysin niin kivan värisen langan, että en voinu vastustaa kiusausta. Ja noiden turhuuksien lisäks mulla on ollu koulun suhteen varmaan tehokkain viikko hetkeen :D Tein ihan hirveän kasan hommia, mukaanlukien tossa alla olevan renessanssiopetustunnin eli 40min kestävän presentaation. Se oli toki ryhmätyö, mutta hommaa riitti kyllä itellekin. Toisaalta oli ihan kiva pitää tollanen viikko, että pysty just keskittymään ihan 100% sellasiin asioihin, jotka jää sit treenin takia vähän huonommalle tolalle :)


Tää ei oikein tue nyt sitä skarppaamista, mikä piti tässä vaiheessa tapahtua, kun viime viikon tulokset oli sen verran kehnot. Mutta ennemmin parantelin tämän viikon itseäni ja sitten ens viikolla treenaan kunnolla, kun että olisin lähteny tekemään treeniä puolikuntosena ja pahimmillani vaan pitkittäny koko sitkeää pirulaista. Ens viikkoon, toivottavasti paljon terveemmissä merkeissä!

maanantai 4. marraskuuta 2013

Ready to rumble - week five

Back in business! Dieetti on polkaistu käyntiin taas erittäin kiireisen lokakuun jälkeen ja on tosi kivaa, että saa taas tasasen rytmin tähän touhuun, niin ruokailun kun liikunnankin osalta. Sunnuntaina tuntu "tavallisen" ruoan syöminen kun viimeselta aterialta ja oli sellanen olo, että en tulis näkemäänkään ruokaa seuraavaan viiteen vuoteen :D Traagista. No ei, jouluun on tän viikon maanantaista 48 päivää eli sit saa nauttia!

Kävin kattomassa tällasta palloa, joka hurmas miut ihan kokonaan <3 Kuva Jonna Pynnönen

Farkut mahtu maanantaiaamuna ilosesti taas jalkaan, niissä on onneks tän painonpudotuksen myötä reippaasti löysää, niin ei pieni mahan turvotus haitannut :D Mun rusketus näyttää tosi kivalta valkosta paitaa vasten, mutta musta tuntuu, että se saa mut näyttämään paljon pyöreemmältä. Eka treenipäivä alko aika kehnosti, nimittäin mun ruokavaaka alko temppuilla ja mittasin siis parin päivän ruoat ihan väärin, josta kärsin lähinnä siinä, että teki mieli kokoajan jotain makeeta, kun tajusin vasta tiistaina, että oon mitannu silmämääräsesti ihan päin mäntyjä :D Vaaka toimii nyt onneks, buuttasin irrottamalla pariston pohjasta. Plus maanantaina jätin mun saliponnarin kotia (roikkuu yleensä aina ranteessa), niin olin ihan hukassa ja eikun soitto Iinalle, että tuotko matkalla mulle ponnareita kaupasta... Noh, lopputuloshan se, että se oli oikein ystävällisesti valkannut mulle kaupan karmeimman näkösen violetin donitsin ihan piruuttaan :) Kiitti... Ton tragedian lisäks oon rikkonu mun salikuulokkeet ja mun piti treenata tollaset lentoyhtiön löysät kuulokkeet päässä, joka varmasti näytti erittäin mielenkiintoselta. Menen siis ensi viikolla ostamaan uudet :D
 
Salipaita on ihan hirveän iso jo, roikkuu ihan muodottomasti mahan kohalta :D

Tiistaina suuntasin lenkille vaikka vähän eilisen jalka-selkä-treenin jälkeen kolottikin ja otti koville kun ei oo tullu lenkkeiltyä taas aikoihin. Ihan normaalissa ajassa vedin sen perus 8km, vaikka jaloista ei tuntunukaan hirveästi lähtevän energiaa. Alko naurattaa jossain vaiheessa, että miten ottaa alussa taas koville, kun kävelin metsäoikopolkua ja mun mielestä siellä tuoksu ihan suklaavanukkaalta :D Toivetuoksuja. Oon saanu tällä viikolla tosi hyvin juotua vettä, mikä on ollu mulle aiemmin varsinainen mahdottomuus. En tiiä, onko mun kroppa jotenkin nyt keksiny, että se tarviikin vettä. Plus oon hamstrannu onnessani nyt noilta reissuilta ulkomaisia vesipulloja, koska kun pullo on leveempi ja matalampi, niin se näyttää mun silmiin pienemmältä ja näin sen sisällä oleva vesimäärä vähemmältä :D Vaikka eihän niin tietenkään ole. Saan tällä tavalla kuitenkin huijattua itteäni oikein sopivasti. Ja sit juoksenkin koko päivän vessassa.

Keskiviikon treeni meni paljon paremmin ja sain tehtyä tosi hyvin jo ja torstaina lenkkeilin koulusta kotia, vaikka vähän vilponen meinaskin tulla. On se nyt oikeasti kumma, kun pipo, hanskat, pitkät kalsarit ja pitkähihanen paita + tietty takki ja tuulipukuhousut ei riitä lämmikkeeks :D Se kyllä sitten kostautukin. Perjantaina iski ihan armoton väsymys ja olin jossain vaiheessa iltaa nukahtanu niin, että heräsin klo 20. Jäi siis treenit välistä ja ruokarytmi heitti ihan häränpyllyä. Musta huomaa niin selkeesti, millon on flunssa tulossa, kun eka tulee väsy ja sitten alkaa särkeä päätä.

Matkaa on vielä jälellä, mutta pieniä askelia tulee koko ajan :)

Perjantaina oli kuitenkin tosi ihana tapahtuma kaupassa, kun yks vanha tuttu tuli tervehtimään kun oli ensin tuijottanu mua ihan hirveän pitkään, että miten musta on tullu niin "pieni". Tulee hyvä fiilis, että muutkin alkaa nähdä mun tuloksia, etten oo ainoa joka tuntee ja näkee vaa'an lukemat ja mittanauhan sentit. :) Lauantaina heitin vaan pienen lenkin, kun olo oli edelleen sellanen, että flunssa olis tulossa. Se kuitenkin parani siitä sit iltaa kohti ja suuntasin Elinan synttäreille. Tällaset illanistujaiset ja muut on mulle henkilökohtanen haaste, kun muut ottaa alkoholia ja syö sipsiä ja kakkua ja kaikkea mahollista ja mun pitää pitää itseni niistä erossa. Mutta mieluummin oon ystävieni kanssa selvinpäin ja maitorahkalinjalla, kun en ollenkaan. Join koko illan kivennäisvettä ja pepsimaxia, jotka on sallittuja mun ruokavaliossa ja söin siellä sitten omia ruokia ja palkitsin itseni yhdellä teelusikallisella kakkua ja se oli ihan tarpeeks :) Sipsit on aina ollu mun heikkous, niin nytkin esimerkiks haistoin sitä pussia ja olin tyytyväinen. Niin sitä ihminen saa muutettua tapojaan.

Meikit naamaan, tukka nätisti ja maitorahkalinjalle! :D Mua naurattaa, kun mun olkalihas on isompi kun muu käsi, hassua. Mutta ihan positiivista nähä täällä joskus kuva ihan nättinä, eikä aina naama miten sattuu ja tukka saliponnarilla :D
Sunnuntaina olo oli niin mahottoman tukkonen, että aattelin parannella itteäni, että pääsen maanantaina liikenteeseen taas. Ja mikä on lopputulos, heräsin maanantaiaamuna siihen, että olo on kun jyrän alle jääneellä, tasapainoilen yskän, flunssan, poskiontelontulehuksen ja vilunväristysten kanssa ja treenit jää välistä taas muutamaks päiväks. Tää ei ole oikeasti kivaa, koska onnistun tulemaan aina kipeeks, kun treenit alkaa luistaa. Mulla alkaa mennä tähän kaavaan hermo. Tän ja muutaman seuraavan päivän cocktail on siis tämä:


Sinkkiä, monivitamiini, omega-3, parasetamoli ja roppakaupalla teetä. Viikon tulokset oli aika huonot, että paino jumittaa paikallaan ja senttejäkään ei ollu lähteny muutamaa enempää vyötäröltä. Toisaalta järkeilin sen niin, että kun viimeks lähti neljässä viikossa -11cm, niin mulla on aina ollu muuhun keskivartaloon nähden sen verran kaponen vyötärö, että ei siitä enää voikaan lähteä tollasia huippusummia, koska muutaman sentin päästä tulee kylkiluut vastaan. Nyt vaan uus vaihe silmään, kunhan täältä sängyn pohjalta pääsee ylös. Palataan toivottavasti terveemmissä merkeissä pian!